“Käytiin me Olavinlinnassakin ja siellä kasvaa yhden muijan sydämmestä yks puu” : Olavinlinna matkakokemuksena 1920- ja 30-luvuilla

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Olavinlinnaa matkakokemuksena 1920- ja 30-lukujen suomenkielisissä matkakertomuksissa. Pääasiallisena lähdeaineistona toimii Kansalliskirjaston digitoiduista aineistosta löytyvät sanoma- ja aikakauslehdet, joissa julkaistiin erilaisia ja eripituisia matkakokemuksia ja -kertomuksia. Tutkielmassa tarkastellaan myös Olavinlinnan opaskirjoja, joita linnassa vierailleet matkailijat saattoivat ostaa ja hyödyntää, ja suhteutetaan niitä julkaistujen matkakertomuksen sisältöihin.

Tutkielman menetelminä ovat lähiluku ja narratologia. Koska lähdeaineisto on matkailijan omiin kokemuksiin perustuvia kirjallisia esityksiä, lähestytään sitä kirjallisuudentutkimuksen käsitteistön avulla hyödyntämällä historiantutkimuksen näkökulmia. Lähiluvun avulla voidaan päästä käsiksi sanatason merkityksiin, ja narratologian eli historiantutkimuksessa kerrontateoreettisen tutkimuksen työkaluja käyttämällä pystytään avaamaan laajempia sana- ja merkitysyhteyksiä.

Tutkielma tuo esille, että Olavinlinna oli olennainen osa Savonlinnaan suuntautunutta matkailua. Olavinlinna oli Savonlinnan nähtävyyksistä tärkein ja todella suosittu matkailukohde koko Suomen mittakaavassa. Olavinlinnassa kävi myös runsaasti ulkomaalaisia, joten oppaitten tuli olla kielitaitoisia. Nämä oppaat tekivät linnassa opastettuja kiertokäyntejä, joista tuli pakollisia vuonna 1933, kun linnan ylempiin kerroksiin ei enää saanut mennä ilman opasta. 1930-luvun aikana linnakäynti ja -kokemus perustuivatkin yhä voimakkaammin juuri opastettuun kierrokseen ja sen aikana kuultuihin tarinoihin ja tosiasioihin.

Tutkielma tarkastelee myös Olavinlinnan osuutta keskiajan esityksessä ja kansallisen identiteetin rakentamisessa. Olavinlinnaa pidettiin romanttisena rauniolinnana, jossa ritarit ja linnanneidot olivat aikoinaan eläneet, ja jossa vangit olivat viruneet kolkoissa tyrmissä. Samalla Olavinlinna edusti suomalaisten vastustusta Venäjää kohtaan, ja muistutti matkailijoille heidän esi-isiensä tekemistä uhrauksista vapaan maan puolesta. Olavinlinna nähtiin kouriintuntuvana esimerkkinä Suomen kansan sitkeydestä ja isänmaanrakkaudesta.

Tutkielma osoittaa, että matkailijat kokivat Olavinlinnan erityiseksi matkailukohteeksi. Se oli viehättävä linna, jossa saattoi palata ajassa taaksepäin ja toisaalta lisäksi sivistää itseään. Opas vaikutti omalla työllään ja olemuksellaan kävijäkokemukseen, jotka olivat ylivoimaisen myönteisiä koko aikajaksolla. Lehdissä julkaistut matkakertomukset toimivat osaltaan myös mainoksina sekä Olavinlinnalle, Savonlinnalle että koko kotimaanmatkailulle.