Political Self-Efficacy Development within a Minority : The Causes and Consequences of Political Self-Efficacy among Swedish-Speaking Finnish Adolescents

Abstract

Tämä väitöskirja analysoi, miten vähemmistöasema on yhteydessä poliittiseen sosialisaatioon ja sisäiseen kansalaispätevyyteen (käsityksiin omasta kyvystä ymmärtää, osallistua ja vaikuttaa politiikkaan) kontekstissa, jossa sosioekonomiset erot ja syrjintä eivät selitä eroja. Poliittisen kiinnittymisen saamasta kasvavasta huomiosta huolimatta tutkimuksessa ei vielä täysin ymmärretä, miten vähemmistöasema kytkeytyy poliittiseen kiinnittymiseen sosioekonomisista tekijöistä ja syrjinnästä riippumattomasti, mitä tutkimusaukkoa tämä väitöskirja täyttää. Lisäksi väitöskirja tarjoaa yleistä tietoa siitä, miten nuorten sisäinen kansalaispätevyys kehittyy ja muuntuu osallistumisaikomuksiksi, jotka ovat keskeisiä toimivissa demokratioissa.

Väitöskirja koostuu johdanto-osasta ja neljästä itsenäisestä tutkimusartikkelista, joissa tarkastellaan poliittisen kansalaispätevyyden syitä ja seurauksia suomenruotsalaisilla nuorilla yhdistäen poliittisen sosialisaation ja vähemmistötutkimuksen tutkimuskenttiä. Väitöskirjan päätutkimuskysymykset ovat: <ol> <li>Mikä selittää suomenruotsalaiseen vähemmistöön kuuluvien nuorten korkeampaa sisäistä kansalaispätevyyttä verrattuna suomenkieliseen enemmistöön? </li> <li> Miten ruotsinkielisten luokkien avoimempi luokkahuoneilmapiiri verrattuna suomenkielisiin luokkiin rakentuu? </li> <li> Mikä on sitovan ja silloittavan sosiaalisen pääoman rooli sisäisen kansalaispätevyyden kehityksessä suomenruotsalaiseen vähemmistöön kuuluvilla nuorilla ja suomenkieliseen enemmistöön kuuluvilla nuorilla? </li> <li>Kuinka suomenruotsalaiseen vähemmistöön kuuluvien nuorten korkeampi sisäinen kansalaispätevyys on yhteydessä heidän myöhempiin äänestysaikomuksiinsa verrattuna suomenkieliseen enemmistöön kuuluviin nuoriin? </li></ol>

Jokainen artikkeli keskittyy yhteen näistä kysymyksistä, ja johdanto-osio tarjoaa yleisiä näkökulmia teoreettisiin ja kontekstuaalisiin puitteisiin.

Tutkimuksessa verrataan suomenruotsalaiseen vähemmistöön kuuluvia nuoria suomenkieliseen enemmistöön kuuluviin nuoriin. Kaikissa artikkeleissa käytetään määrällistä aineistoa, joka kerättiin keväällä 2021 osana EPIC-projektia (Education, Political Efficacy and Informed Citizenship) (Kestilä-Kekkonen et al. 2023). Aineisto koostuu 15–16-vuotiaista yhdeksäsluokkalaisista suomalaisnuorista (N = 5 274), joista noin viidennes (n = 1 106) kävi ruotsinkielistä koulua. Lisäksi viimeisessä artikkelissa hyödynnetään keväällä 2023 samasta aineistosta kerättyä seurantadataa (N = 1 331).

Ensimmäisessä artikkelissa ”Explaining the gap: why do Swedish-speaking minority youth have higher political self-efficacy than Finnish-speaking majority youth?” tarkastellaan suomen-, ruotsin- ja kaksikielisten suomen- ja ruotsinkielisissä peruskouluissa opiskelevien yhdeksäsluokkalaisten nuorten välisiä eroja sisäisessä kansalaispätevyydessä. Tutkin eroja sosioekonomisen taustan, sosiaalisen pääoman ja koulujen oppimisympäristön erojen kautta hyödyntäen monitasoisia lineaarisia regressiomalleja rakenneyhtälömallien viitekehyksessä. Empiirinen tarkastelu osoittaa, että ruotsinkielisissä peruskouluissa opiskelevilla ruotsin- ja kaksikielisillä nuorilla on suomenkielisiä ikätovereitaan korkeampi sisäinen kansalaispätevyys. Ruotsinkielisten koululuokkien avoimempi yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri selittää eroista osan. Yksikielisesti ruotsinkielisillä myös sosiaalinen pääoma vaikuttaa tukevan vahvempaa sisäistä kansalaispätevyyttä, mutta sen selitysvoima ei ole tilastollisesti merkitsevä, kun muut sosialisaatioagentit otetaan huomioon. Sosioekonominen asema ei selitä kieliryhmien välisiä eroja.

Toinen artikkeli ”Does political value diversity in class facilitate open classroom climate? Evidence from linguistic minority and majority schools in Finland” paneutuu avoimen yhteiskunnallisen keskusteluilmapiirin eli avoimen luokkahuoneilmapiirin edellytyksiin ruotsin- ja suomenkielisissä koululuokissa. Empiirisen analyysin rakenneyhtälömallit osoittavat, että poliittisten arvojen moninaisuudella ja luokkayhteisöön kuulumisen kokemuksilla on luokkatasolla yhteys avoimeen luokkahuoneilmapiiriin. Toisaalta arvojen moninaisuus on negatiivisesti yhteydessä luokkayhteisöön kuulumisen kokemuksiin. Suomenkielisissä luokissa arvojen moninaisuuden kokonaisvaikutus on kuitenkin positiivinen. Ruotsinkielisissä luokissa sekä arvojen moninaisuuden negatiivinen yhteys luokkayhteisöön kuulumisen kokemuksiin että luokkayhteisöön kuulumisen kokemusten positiivinen yhteys avoimeen luokkahuoneilmapiiriin ovat vahvemmat kuin suomenkielisissä luokissa. Tästä syystä ruotsinkielisten luokkien keskusteluilmapiiri ei hyödy luokan jäsenten arvojen moninaisuudesta toisin kuin suomenkielisten.

Kolmannessa artikkelissa ”Minority Bonding to Political Self-Efficacy: A Case Study on Bonding and Bridging Social Capital and Political Self-Efficacy among Adolescents in Finland” selvitetään, miten sosiaalisen pääoman eri alalajit ovat yhteydessä nuorten sisäiseen kansalaispätevyyteen. Toisaalta vähemmistönäkökulmasta tutkitaan, miten suomenruotsalaiseen vähemmistöön kuuluminen vaikuttaa yhdistävään sosiaaliseen pääomaan eli heikkoihin siteisiin erilaisten ihmisten välillä ja sitovaan sosiaaliseen pääomaan eli vahvoihin siteisiin samankaltaisten ihmisten välillä. Empiirinen tarkastelu monitasoisin rakenneyhtälömallein osoittaa, että ruotsinkielisellä vähemmistöllä on odotusten mukaisesti korkeampi sitova sosiaalinen pääoma, joka puolestaan vahvistaa heidän sisäistä kansalaispätevyyttään. Heidän silloittava sosiaalinen pääomansa ei kuitenkaan ole merkitsevästi suomenkielistä enemmistöä heikompi.

Neljäs artikkeli ”Pathways to voting intentions among Swedish-speaking adolescents in Finland” pyrkii osoittamaan nuorten sisäisen kansalaispätevyyden merkityksen heidän äänestysaikomuksilleen ja selittämään suomenruotsalaisen vähemmistön korkeampaa äänestyshalukkuutta. Artikkelissa selvitetään kolmen mahdollisesti vähemmistön äänestysaikomuksiin vaikuttavan tekijän – sisäisen kansalaispätevyyden, äänestämisen koetun tärkeyden ja perheen ja ystävien kanssa jaetun puoluesamaistumisen – vaikutusta vähemmistön ja enemmistön välillä ja vähemmistön sisällä rakenneyhtälömallein. Tulokset osoittavat, että korkeampi sisäinen kansalaispätevyys ruotsinkielisistä peruskouluista valmistuneiden keskuudessa selittää vähemmistön korkeampia äänestysaikomuksia. Yksikielisesti ruotsinkieliset saattavat hyötyä myös poliittisesti yhtenäisemmästä lähipiiristään.

Kaiken kaikkiaan väitöskirja valaisee sisäisen kansalaispätevyyden kehitystä ja sisäisen kansalaispätevyyden kannalta hyödyllisen poliittisen sosialisaation edistämisen tärkeyttä, etenkin haavoittuvaisten ryhmien keskuudessa. Empiiriset tulokset osoittavat, että vähemmistöt voivat luoda tiiviitä yhteisöjä, jotka tukevat poliittista sosialisaatiota, kiinnittymistä ja osallistumista, mutta nämä tiiviit yhteisöt voivat sietää huonosti poliittisia mielipide-eroja. Väitöskirja osoittaa myös, että hyvin sosioekonomisesti ja yhteiskunnallisesti integroituneet vähemmistöt eivät välttämättä jää jälkeen poliittisessa kiinnittymisessä vaan saattavat sen sijaan kehittää poliittista kiinnittymistä tukevia sosialisaatiokäytäntöjä.

This dissertation analyses the relationship between minority status, political socialisation and political self-efficacy (the perception of one’s ability to understand, participate in and influence politics) in a context where socioeconomic disparities and discrimination do not account for the differences. Despite growing attention being paid to political engagement, there is a gap in understanding how minority status is related to political engagement, independent of socioeconomic factors and discrimination which this dissertation addresses. In addition, this thesis provides general evidence on how adolescents develop political self-efficacy and how this political self-efficacy is translated into participatory attitudes that are central to well-functioning democracies.

The thesis consists of an introductory part and four independent research articles that explore the causes and consequences of political self-efficacy among Swedish-speaking adolescents in Finland, drawing together perspectives from political socialisation and minority studies. The main research questions of the thesis are: <ol> <li>What explains the higher political self-efficacy among Swedish-speaking minority adolescents compared with Finnish-speaking majority adolescents? </li> <li>How do political value diversity and a sense of class community shape open classroom climates in Swedish-speaking minority classes and Finnish-speaking majority classes? </li> <li>What is the role of bonding and bridging social capital in cultivating political self-efficacy among Swedish-speaking minority adolescents and Finnish-speaking majority adolescents? </li> <li>How is the political self-efficacy among Swedish-speaking minority adolescents connected to their voting intentions over time compared with Finnish-speaking majority adolescents? </li></ol> Each article focuses on one of these questions, while the introductory part provides more general insights into relevant theoretical and contextual frameworks.

The research compares adolescents from the Swedish-speaking minority with those from the Finnish-speaking majority. All the articles draw on quantitative data collected in spring 2021 as part of the EPIC project (Education, Political Efficacy and Informed Citizenship) from 15–16-year-old ninth-grade students in Finland (N = 5,274), approximately one-fifth of whom (n = 1,106) attended Swedish-speaking schools (Kestilä-Kekkonen et al. 2023). Additionally, the final article incorporates follow-up data collected from the same cohort in spring 2023 (N = 1,331).

The first article, ‘Explaining the gap: Why do Swedish-speaking minority youth have higher political self-efficacy than Finnish-speaking majority youth?’, examines differences in political self-efficacy among unilingual Finnish, unilingual Swedish and bilingual adolescents (aged 15–16) attending Finnish- and Swedish-speaking schools. Using multilevel linear regression models within a structural equation modelling framework, the article seeks to explain these differences through variations in socioeconomic background, social capital and learning environments. The findings reveal that Swedish-speaking and bilingual students in Swedish-speaking schools have higher political self-efficacy than their Finnish-speaking peers. Part of this difference is explained by the more open classroom climate found in Swedish-speaking schools. While social capital appears to strengthen the political efficacy of monolingual Swedish-speaking youth, its explanatory power is not statistically significant when other socialisation agents are accounted for. Socioeconomic status does not explain the differences between the language groups.

The second article, ‘Does political value diversity in class facilitate open classroom climate? Evidence from linguistic minority and majority schools in Finland’, investigates the prerequisites for an open classroom climate in Swedish- and Finnish-speaking classes. Structural equation models show that both political value diversity and a sense of class community at the class level are associated with an open classroom climate. However, political value diversity negatively correlates with the students’ sense of belonging. In Finnish-speaking classes, the overall effect of value diversity is positive. In Swedish-speaking classes, both the negative association between value diversity and belonging, and the positive association between belonging and an open classroom climate are stronger than in Finnish-speaking classes. Consequently, the discussion climate in Swedish-speaking classes does not benefit from value diversity, unlike the discussion climate in Finnish-speaking classes.

The third article, ‘Minority bonding to political self-efficacy: A case study on bonding and bridging social capital and political self-efficacy among adolescents in Finland’, explores how different types of social capital are associated with adolescents’ political self-efficacy. From a minority perspective, it examines how membership in the Swedish-speaking minority influences bonding social capital (strong ties among similar individuals) and bridging social capital (weaker ties across diverse groups). Multilevel structural equation models show that the Swedish-speaking minority has higher bonding social capital, which strengthens their political self-efficacy. However, their bridging social capital is not significantly weaker than that of the Finnish-speaking majority.

The fourth article, “Pathways to voting intentions among Swedish-speaking adolescents in Finland”, demonstrates the importance of political self-efficacy for adolescents’ voting intentions and explains the higher willingness to vote among the Swedish-speaking minority. The article examines the effects of three factors that potentially influence voting intentions – internal political efficacy, the perceived importance of voting, and shared partisan identification with family and friends – comparing the minority and majority groups as well as subgroups within the minority. Structural equation models show that the higher political efficacy of Swedish-speaking school graduates partly explains the minority’s stronger voting intentions. Unilingual Swedish speakers may also politically benefit from a more ideologically cohesive social network.

Altogether, this dissertation sheds light on the dynamics of political self-efficacy development and the importance of promoting conducive socialisation, particularly among more vulnerable groups. The empirical results show that minorities may create tight communities that support political socialisation, engagement and participation, yet these tight communities may struggle in tolerating political opinion differences. This dissertation also shows that minorities do not need to be disadvantaged in political engagement when they are successfully integrated, considering socioeconomic and societal factors.