Synnytyksen materiaalinen maailma: Tutkimus ei-inhimillisen materian ja synnyttäjän välisistä suhteista

Abstract

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan ei-inhimillisen materian ilmenemistä synnytyskokemuksissa. Aihetta lähestytään uusmaterialististen feminismien sekä erityisesti Karen Baradin ja Stacy Alaimon keskeisimmistä ajatuksista käsin. Tavoitteena on ymmärtää ei-inhimillisen materian suhdetta synnyttäjään ja minkälaisia yhteyksiä ja merkityksiä yhteismuotoutumisen prosessi muovaa esiin. Tutkimusaineisto koostuu Kamppailu synnytyksestä -hankkeen keräämistä synnytystarinoista, joita käsitellään tässä työssä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimus sijoittuu synnytyksen moniulotteisuutta käsittelevään tutkimusperinteeseen sekä feministiseen synnytyksen tutkimukseen. Tutkimuskirjallisuudessa synnytyskokemusta kuvaillaan yksilöllisesti muovaantuvana, monitasoisena ja syvästi ihmiseen vaikuttavana. Positiiviseen synnytyskokemukseen yhdistetään muun muassa hallinnan tunne, psykososiaalinen tuki sekä kunnioittava hoito, kun puolestaan kielteiseen tai traumaattiseen kokemukseen liitetään esimerkiksi tuen puute sekä toimijuuden menettäminen. Synnytysväkivallalla viitataan tilanteisiin, joissa synnyttäjän ruumiillista itsemääräämisoikeutta loukataan. Ympäristön merkitystä synnytyskokemukseen on tutkittu muita tekijöitä vähemmän. Näissä tutkimuksissa synnytystyytyväisyyttä lisääviä tekijöitä ovat muun muassa tilan kodinomaiset piirteet, mahdollisuus yksityisyyteen ja ympäristön muokattavuuteen. Feministisessä kirjallisuudessa on korostettu tarvetta tarkastella synnytystä vallan, sukupuolen ja yhteiskunnallisten rakenteiden kautta sekä kehittää hoitoa synnyttäjän näkökulman pohjalta.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu uusmaterialistisiin feminismeihin, jolla viitataan ihmiskeskeisyyttä haastavaan ajattelutapaan ja jossa materialla nähdään olevan aktiivista toimijuutta. Se haastaa kaksinapaiset vastakkainasettelut kehon ja ympäristön kietoutuessa erottamattomalla tavalla yhteen. Yhteismuotoutumisen käsite kuvaa todellisuutta alati muuttuvana prosessina, jossa toimijat eivät ole ennalta annettuja vaan syntyvät vasta suhteissa toisiinsa. Transkorporeaalisuus sen sijaan korostaa, ettei keho ole suljettu yksikkö vaan jatkuvassa aineellisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Aineiston luentatapa perustuu näistä johdettuun teoreettiseen synteesiin, jossa inhimillisen ja ei-inhimillisen selkeät rajat kyseenalaistuvat ja synnytyskokemus voidaan nähdä rakentuvan yhteismuotoutumisen dynaamisessa ja tilanteissa muovaantuvassa prosessissa.

Analyysiprosessissa aineistosta seulottiin kuvauksia ei-inhimillisestä materiasta. Aineistokatkelmia kertyi yhteensä 211, jotka muodostuivat 57 synnytystarinasta. Aineistolainausten lähiluvussa nousi esiin viisi ei-inhimillistä materiaalisuutta kuvaavaa teemaa, jotka ilmentävät niiden suhdetta synnyttäjään ja kokemuksen muihin osatekijöihin. Nämä teemat ovat lääkkeellinen materia, kivunlievityksen lääkkeetön materia, teknologia ja tekniset välineet, muu ei-inhimillinen materia sekä tila ja fyysinen ympäristö. Teemat ovat osittain päällekkäisiä ja niille on yhteistä toimijuuteen, keholliseen kokemukseen sekä hallinnan tunteeseen liittyvät kuvaukset.

Lääkkeellinen materia näyttäytyy erilaistuneiden kehon taipumusten kautta sekä helpottavana että hallintaa kaventavana, kun taas kivunlievityksen lääkkeetön materia kytkeytyy synnyttäjän omaehtoisuuteen ja tukihenkilön kanssa jaettuun toimijuuteen. Kivunlievityksen lääkkeellisen sekä lääkkeettömän materian käyttöä mahdollistaa, mutta myös rajoittaa sairaalan hoitohenkilökunta. Useimmiten asiantuntijatieto näyttää syrjäyttävän synnyttäjän kehollisen tiedon ja kokemuksen, mikä nostaa esiin teemoja yhdistävän synnytyksen teknokraattisen lähestymistavan sekä synnytystilanteessa olevan vallan kysymykset. Teknologia ja tekniset välineet mahdollistavat synnytyksen seurannan, mutta samaan aikaan rajoittavat liikkumista ja passivoivat synnyttäjää. Teknologia sulautuu synnyttäjän kehon toimintoihin, mikä ilmenee muun muassa ponnistamisen ajoittamisena monitorin mukaan. Muu ei-inhimillinen materia, kuten sänky ja sairaalavaatteet, vaikuttavat toimivan synnyttäjän objektivointia lisäävinä tekijöinä, kun taas ravinto tai peitteet voidaan kääntää hoivan materiaalisuudeksi, jota hoitohenkilökunta tarjoaa vaihtelevasti. Tilan ja fyysisen ympäristön aistimelliset piirteet muovaavat keho- ja tunnekokemusta sekä heijastelevat teknokraattista synnytyksenhoitoa.

Ei-inhimillisen materian kautta välittyvät synnytystilanteen valtasuhteet, hoiva tai sen puute ja synnyttäjän toimijuuden mahdollistavat tai sitä rajoittavat käytännöt. Synnytyksen materiaalisella maailmalla on väliä.