Sijaistraumatisoituminen lastensuojelun sosiaalityössä : Suojaavat ja altistavat tekijät

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella sijaistraumatisoitumista lastensuojelun sosiaalityössä. Sijaistraumatisoitumiseen vaikuttavat tekijät on jaettu sijaistraumatisoitumiselta suojaaviin sekä sille altistaviin tekijöihin. Tutkielman tutkimusmenetelmänä on narratiivinen kirjallisuuskatsaus.

Tutkielman teoreettinen tausta kattaa lastensuojelun sosiaalityön käsitteen ja sijaistraumatisoitumisen käsitteen. Näiden lisäksi tutkielman teoriaosuudessa käsitellään myötätuntouupumusta ja työuupumusta, jotka ovat olennaisesti sijaistraumatisoitumiseen liittyviä käsitteitä. Tutkielman aineistona on kymmenen kansainvälistä ja vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia. Aineiston analyysitapa on aineistolähtöinen sisällönanalyysi.

Tulosten mukaan sijaistraumatisoitumiselle on löydettävissä siltä suojaavia ja sille altistavia tekijöitä. Sekä sijaistraumatisoitumiselta suojaavia että sille altistavia tekijöitä on havaittavissa sekä yksilöön liittyen sekä työhön liittyen. Sijaistraumatisoitumiselta suojaavana tekijänä tutkielmassa tunnistettiin muun muassa myönteinen maailmankuva, työhön valmistava koulutus ja kollegoiden tuki. Sijaistraumatisoitumiselle altistavina tekijöinä tutkielmassa tunnistettiin muun muassa yksilön aiempi traumatausta, työhön liittyvä byrokratia ja suuret asiakasmäärät. Sijaistraumatisoitumiselle altistavia tekijöitä ilmeni aineistosta enemmän kuin sijaistraumatisoitumiselta suojaavia tekijöitä.

Sijaistraumatisoitumisen kokemukset ovat merkittävä sosiaalialan veto- ja pitovoimana vaikuttava tekijä. Tämän lisäksi sijaistraumatisoituminen vaikuttaa sosiaalipalveluiden laatuun, mikä puolestaan vaikuttaa asiakkaiden kokemuksiin palveluista sekä niiden koettuun hyötyyn. Sijaistraumatisoituminen aiheuttaa myös inhimillistä kärsimystä. Sijaistraumatisoitumisen kokemuksiin voidaan kuitenkin puuttua: sekä sen ilmenemistä ehkäisevästi että siitä kuntoutumiseen panostaen. Sijaistraumatisoitumisen ehkäisyyn sekä sen ilmenemisen puuttumiseen liittyy kysymys siitä, kenellä vastuu työntekijöiden hyvinvoinnista on. Tutkielman tulokset osoittivat, että sijaistraumatisoitumiselta suojaavia ja sille altistavia tekijöitä on havaittavissa sekä yksilöön liittyen että työhön liittyen. Näin ollen sijaistraumatisoitumisen ehkäiseminen ja sen ilmenemiseen puuttumiseen liittyvä vastuu jakautuu yksilöille ja työnantajille. Sijaistraumatisoitumisen ehkäiseminen, sen ilmenemiseen puuttuminen ja siihen liittyvän tietoisuuden lisääminen parantaisi työntekijöiden työhyvinvointia. Tällä olisi merkittäviä seurauksia alan pito- ja vetovoimaan sekä asiakkaiden kokemuksiin palveluista.