"Miks meidän puitteet ja hommat ei oo sillai, että me voidaan tehdä oikeesti sitä hyvää työtä?": Työhyvinvoinnin edellytykset pienten kuntien aikuis- ja maaseutusosiaalityössä

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan aikuis- ja maaseutusosiaalityötä tekevien sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden kokonaisvaltaista työhyvinvointia. Aiempi tutkimus on osoittanut, että sosiaalityössä työhyvinvoinnin ylläpitäminen on vaikeaa eikä työssä jaksaminen ole parantunut hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Työhyvinvointia mahdollistavat tekijät olivat pitkälti samoja kuin aikaisemmassa tutkimuksessa. Työhyvinvointia rajoittavissa tekijöissä ilmeni uusia näkökulmia.

Tutkielman aineiston keräämisen menetelmä, ryhmähaastattelun ja Tarinoiden maa -toimintamallin yhdistelmä, oli lajissaan ensimmäinen, ja se mahdollisti kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin tutkimisen sekä lisäsi haastateltavien luovuutta ja osallisuutta aineiston syntymiseen. Menetelmää on mahdollista hyödyntää työhyvinvoinnin tutkimuksessa laajemminkin.

Selvitin kolmella hyvinvointialueella neljän puolistrukturoidun ryhmähaastattelun sekä luovan ja toiminnallisen Tarinoiden maa -toimintamallin yhdistelmällä (N=14) kerätyn aineiston teema-analyysillä, mitkä tekijät rajoittavat ja mahdollistavat aikuis- ja maaseutusosiaalityötä tekevien sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia. Työhyvinvointia kannatteli teema-analyysin kuvausten perusteella yksilölliset voimavarat, asiakastyön merkityksellisyys ja laadukkuus, asiakkaiden, kollegojen ja yhteistyökumppaneiden työn arvostus, työkavereiden tuki, joustava lähi- ja etätyön yhdistäminen, työn autonomia sekä työn ja vapaa-ajan rajaaminen. Työhyvinvointia rajoittivat teema-analyysin heikentävät kuvaukset, joita olivat organisaatioiden viestinnän ongelmat ja tietotulva, jatkuvat muutokset, epäselvät työnkuvat, säästöt, psykologinen epätasapaino ja yhteistyön rapautuminen. Työhyvinvointia rajoittivat myös kuormittavat kuvaukset, joita olivat eettiset ristiriidat, työmäärän suuruus ja uupumisen riski, maaseutusosiaalityön erityispiirteiden ymmärtämättömyys, esihenkilön etääntyminen, sosiaalityön arvostamattomuus ja työn sisällön tuntemattomuus, sidottu autonomia ja ylhäältä alaspäin -johtaminen.

Maaseutusosiaalityötä tekevien työn erityispiirteitä, maaseudun palveluiden etääntymisen ja asiakkaiden digitaalisen ulossulkemisen vaikutuksia sosiaalityötä tekevien työmäärään ja työn sisältöön ei ole huomioitu hyvinvointialueiden työn resursoinnissa. Jos työntekijöiden saatavuus halutaan jatkossa turvata hyvinvointialueiden reuna-alueilla ja pienemmillä paikkakunnilla, maaseutusosiaalityön resursointiin ja työn erityispiirteisiin tulee jatkossa kiinnittää huomiota sekä selvittää tilanteen kehittymistä jatkotutkimuksella.

Lähiesihenkilöiden tulisi saada käyttää riittävästi aikaa tiiminsä johtamiseen, kaikilla haastatelluilla hyvinvointialueilla lähiesihenkilöiden etääntyminen oli heikentänyt lähijohtamisen laatua. Hyvinvointialueiden johtamisessa tulisi panostaa työhyvinvointia tukevan sekä työntekijöiden ja asiakkaiden osallisuutta tukevan johtamiskulttuurin rakentamiseen. Työn autonomian sitominen oli alentanut informanttien kokemusta työn merkityksellisyydestä ja muuttanut työn tekemisen tylsemmäksi, mikä vaikuttaa työhyvinvointiin ja alan vetovoimaan tulevaisuudessa. Sidotun autonomian vaikutuksia aikuis- ja maaseutusosiaalityötä tekevien työhyvinvointiin tulisi tutkia laajemmin.