Koulutuspolitiikan ja käytännön kohtaaminen: Oppivelvollisuusuudistuksen toimeenpanon tarkastelu

Abstract

Koulutuksella on nyky-yhteiskunnassa entistä merkittävämpi rooli taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen moottorina. Sen asema poliittisena välineenä korostuu erityisesti vuoden 2021 oppivelvollisuusuudistuksen yhteydessä, jossa Suomen oppivelvollisuusikä nostettiin 16 ikävuodesta 18 ikävuoteen, ja täten uudistuksen pääasialliseksi tavoitteeksi asetettiin toisen asteen suorittaminen kaikille nuorille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin tarkastella tuota valtakunnallisesti vaikuttavan uudistuksen toimeenpanoa sekä sen yhteydessä ilmenevää koulutuspolitiikan ja käytännön kohtaamista. Tutkimus on tarpeellinen, sillä oppivelvollisuusuudistuksen todellinen toimeenpano ja uudistuksen vaikuttavuus paljastuvat vasta käytännön tasolla, missä ne voivat myös poiketa kansallisista tavoitteista.

Tämän laadullisin tutkimusmenetelmin toteutetun toimeenpanotutkimukseni tavoitteena oli ymmärtää, kuinka koulutuspoliittiset linjaukset konkretisoituvat koulumaailman arjessa. Tämän vuoksi tutkimukseni kohteena olivat juuri toisen asteen rehtorit, sillä heiltä löytyi tarvittavaa tietoa ja kokemusta oppivelvollisuusuudistuksen käytännön tason toimeenpanosta ja sen vaikutuksista koulun arkeen sekä päätöksentekoon. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla kuudelta toisen asteen rehtorilta, jotka työskentelivät eri kunnissa, erilaisissa toisen asteen koulutusmuodoissa ja eri kokoisissa oppilaitoksissa. Nämä yksilöhaastattelut suoritettiin Teams-sovelluksen kautta keväällä 2025. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin oppivelvollisuusuudistusta käsitteleviä koulutuspoliittisia asiakirjoja, jotka toimivat tutkimuksessa ensisijaisesti kontekstin ja ymmärryksen luojina, eivätkä varsinaisena tulosten tuottamisen aineistona. Kerätty haastatteluaineisto analysoitiin puolestaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jolloin tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi laajempi toimeenpanoa ymmärtävä lähestymistapa, joka kokosi yhteen uudempia toimeenpanon tutkimuksen näkökulmia, painottaen politiikan paikallista soveltamista, toimijuutta ja kontekstisidonnaisuutta. Aineistosta muodostui lopulta kolme yläluokkaa: koulutuspolitiikan ja koulun arjen jännite, paikallinen konteksti ja toimeenpanon eriytyminen sekä toimeenpanon ratkaisut ja katutason toimijuus. Jokainen tutkimuksen päätuloksena toimiva yläluokka sisälsi vielä kolme alaluokkaa.

Tutkimustulosten perusteella oppivelvollisuusuudistuksen toimeenpano näyttäytyi kouluissa monimuotoisena ja paikallisesti muotoutuvana prosessina, jossa valtakunnalliset tavoitteet ja velvoitteet joutuivat neuvottelemaan koulun arjen reunaehtojen kanssa. Rehtorit toimivat toimeenpanossa aktiivisina katutason toimijoina, jotka sovelsivat politiikkaa oman kouluyhteisönsä kontekstissa ja resursseissa, mikä synnytti paikallisia eroja uudistuksen toteutuksessa ja uusissa käytänteissä. Näin tutkimus tuo osaltaan esiin koulutuspolitiikan toimeenpanon moniulotteisuuden ja korostaa tarvetta lisätä vuoropuhelua politiikan, hallinnon ja käytännön välillä, jotta reformit voivat jatkossa juurtua aidosti koulun arkeen.