Pilvien paino : aineelliset jännitteet datakeskusten diskursseissa

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, miten datakeskusyritykset rakentavat ymmärrystä toiminnastaan osana digitaalista infrastruktuuria. Tutkin kielellisiä, visuaalisia ja narratiivisia keinoja, joilla yritykset kehystävät kestävyyssiirtymän ja teknologisen kehityksen välisiä suhteita verkkosivuillaan. Olen erityisesti kiinnostunut siitä, miten datakeskusten materiaalinen ulottuvuus esitetään tai häivytetään, ja millaisia jännitteitä tähän liittyy. Analyysimenetelmänä käytän multimodaalista diskurssianalyysiä, jonka avulla tarkastelen kymmenen kaupallisen datakeskustoimijan verkkosivustoja. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa sosiologista ymmärrystä ajankohtaisesta datakeskuskeskustelusta sekä selvittää, miten verkkosivujen esitykset osallistuvat datainfrastruktuurien yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden rakentamiseen.

Tutkielma kiinnittyy sosiologiseen tutkimusperinteeseen, joka tarkastelee teknologian kulttuurisia merkityksiä ja infrastruktuurien materiaalisia ulottuvuuksia. Lähtökohtana on kriittinen kiinnostus digitaalisen teknologian aineettomana näyttäytyvään luonteeseen, joka peittää alleen ympäristövaikutuksia ja materiaalista riippuvuutta. Tutkimus pohjautuu tieteen- ja teknologiantutkimuksen (STS) traditioon ja sosiaalisen konstruktion teoreettiseen näkökulmaan, joissa teknologia ymmärretään sosiaalisesti rakentuneena, poliittisena ja kulttuurisesti merkityksellisenä ilmiönä – ei neutraalina tai itsestään selvänä ratkaisuna. Tarkastelen datakeskusten diskursiivisesti rakentuvaa ympäristöpolitiikkaa muun muassa John Dryzekin ja Maarten Hajerin kanssa keskustellen sekä hyödyntämällä kriittisen datakeskustutkimuksen tutkimuskentällä tehtyä aiempaa tutkimusta.

Tutkielma tuo esiin, kuinka datakeskusyritykset rakentavat vihreän siirtymän diskurssia ja asemoivat teknologisen kehityksen ekologiseksi ratkaisuksi. Analyysi osoittaa, että yritysten viestinnässä datakeskukset esitetään keskeisinä ratkaisujen mahdollistajina, ei niinkään ongelmien aiheuttajina. Diskursiivista luotettavuutta rakennetaan asiantuntijapuheella sekä harmonisella suomalaisuuskuvastolla, jossa luonnonläheisyys ja puhtaus korostuvat. Datakeskusten materiaalisuutta käsitellään aineistossa valikoivasti. Yritykset nostavat esiin energiankäytön tehokkuutta ja hukkalämmön hyötykäyttöä, mutta välttelevät muun materian, kuten laitteistojen, tilaratkaisujen tai kierrätyksen konkreettista kuvaamista. Visuaalisesti materiaalisuus häivytetään käyttämällä pelkistettyjä, ihmistyöstä tyhjiä tiloja, jotka tukevat aineetonta ja virtaviivaista mielikuvaa teknologiasta. Samalla syntyy ristiriita: toisaalta yritykset pyrkivät viestimään yhteisöllisyydestä ja paikallisuudesta, toisaalta viestintä on valikoivaa ja ihmistyöstä suodatettua.

Tutkielma osoittaa, kuinka datakeskusten ympärille rakennetaan diskurssia, jossa teknologia esitetään ratkaisuna ilman näkyvää materiaalisuutta tai ympäristövastuun kokonaisvaltaista tarkastelua. Materiaalinen näkymättömyys vaikuttaa olevan datakeskuksille keskeinen diskursiivinen strategia ja toimintatapa datainfrastruktuurien ekologisessa oikeuttamisessa.