Kunnan paikalliset olosuhdetekijät : tarkastelussa kolmen Pohjois-Pohjanmaan kunnan yhteistyö hyvinvointialueen kanssa

Abstract

Kunnat erilaistuvat eri tekijöidensä suhteen, mikä vaikuttaa myös kunnan ja muiden toimijoiden välisiin yhteistyösuhteisiin. Yhteistyöhön vaikuttavat eriävät näkemykset alueesta ja sen tarpeista, minkä lisäksi erilaisissa kunnissa on havaittavissa erilaisia yhteistyön rakentamisen tapoja. Hyvinvointialue on uutena toimijana kunnan ja valtion välillä lisännyt yhteistyön tarvetta kunnissa. Hyvinvointialueen ja kuntien väliseen yhteistyöhön kannustavat lainsäädäntö, yhteiset asukkaat sekä yhdessä järjestettävät palvelut.

Yhteistyö voi olla monen tasoista tavanomaisesta yhteistyöstä kumppanuusperusteiseen yhteistyöhön. Kumppanuusperusteisen yhteistyön piirteinä ovat yhteisten tavoitteiden yhdessä asettaminen, jatkuva vuoropuhelu ja toimijoiden tasaveroisuus. Tähän verrattuna tavanomaisempi yhteistyö on usein enemmän hierarkkisempaa ja vähemmän pitkäjänteisempää.

Yhteistyöhön kytkeytyy myös paikkaperustaisen kehittämisen käsite, jonka perusperiaatteena ovat verkostot ja vuoropuhelu toimijoiden välillä alueen paikallisuuden huomioimiseksi. Paikkaperustainen kehittäminen on laajaa kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä alueen toimijoiden välillä tavoitteena paikallisten olosuhteiden tunnistaminen ja alueen kehittäminen niitä silmällä pitäen. Paikkaperustainen kehittäminen liittyy osaltaan myös paikallisen hallinnan käsitteeseen, jossa tunnistetaan verkostot ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa osana paikallisen julkishallinnon toimintaa.

Tämä tutkimus käsittelee kunnan paikallisia olosuhdetekijöitä hyvinvointialueen ja kunnan yhteistyön yhteydessä. Tarkastelussa on kolme Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen kuntaa, joiden yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa tutkitaan monen tapauksen tapaustutkimuksen menetelmällä. Yhteistyöhön liitetään sen lisäksi paikalliset olosuhteet ja tekijät, jotka ovat havaittavissa yhteistyön taustalla.

Yhteistyö tutkimuksen perusteella näyttäytyy hankalasti järjestettävänä, mikä nähdään tutkimuksen perusteella johtuvan myös paikallisista olosuhdetekijöistä. Yhteistyöstä nostettiin tutkimuksessa esiin yhteistyön rakenteet, yhteistyösuhteet sekä resurssit. Yhteistyössä vaikuttaviksi paikallisiksi olosuhdetekijöiksi tunnistettiin väestö, kunnan talous sekä elinvoima.

Päätelminä ovat, että yhteistyö tapauskunnissa ei ole kumppanuutta, jossa kunta nähdään tasaveroisena alueensa asiantuntijana. Yhteistyötä haastaa vuoropuhelun ja luottamuksen puute. Vuoropuhelun ja luottamuksen puutteeseen vaikuttavat resurssien puute. Yhteistyössä tehtävää paikkaperustaista kehittämistä haastaa palveluiden keskittäminen, joka ei myöskään edistä kuntien luottamusta hyvinvointialueeseen yhteistyökumppanina. Paikkaperustaisessa kehittämisessä tarvittaisiin myös toimivia yhteistyön rakenteita, jotka tapauskunnissa ovat joillain yhdyspinnoilla kehittyneet paremmiksi, mutta toisilla yhdyspinnoilla ne ovat vielä hakusessa. Myös rakenteisiin vaikuttaa resurssien puute. Hyvinvointialue tarvitsee lisää resursseja, mutta myös tahtotilaa paikallisen kehittämisen tueksi.