Lähiesihenkilö psykologisen sopimuksen vahvistajana

Abstract

Sosiaali- ja terveystoimialalla on tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia, ja ala on paininut jo pitkään rekrytointiin liittyvien haasteiden parissa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on lähes päivittäin jollakin tasolla aiheena alan veto- ja pitovoimatekijöihin liittyvät haasteet, eivätkä alan opiskelupaikat tahdo täyttyä. Eläköityminen on runsasta, kansainvälinen rekrytointi noussut yhä tärkeämmäksi ja osaavasta henkilökunnasta käydään kovaa kilpailua. Sosiaali- ja terveydenhuoltoala on osa maamme huoltovarmuutta ja alalla työskentelevien palkkaus ja työolosuhteet tulee varmistaa laadukkaiden palveluiden varmistamiseksi. Kun työntekijän ja työantajan välille solmitaan työsopimus, syntyy samalla myös kirjoittamaton psykologinen sopimus. Se on suoraan yhteydessä työntekijän motivaatioon, tehokkuuteen ja sitoutuneisuuteen. Työntekijällä on tarve kokea, että hänen työnantajaansa kohdistamat odotukset täyttyvät ja päinvastoin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia keinoja lähiesihenkilöillä on varmistaa psykologisen sopimuksen toteutuminen ja sen vahvistaminen, ja mitä mahdollisia esteitä varmistamisessa on. Lisäksi haluttiin selvittää, mitä tukea lähiesihenkilöt saavat omaan työhönsä psykologisen sopimuksen varmistamiseksi. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin ja sen empiirinen aineisto koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Tutkimusta varten haastateltiin yhdeksää lähiesihenkilöä, jotka työskentelevät erään hyvinvointialueen ikääntyneiden palveluissa. Aineisto analysoitiin sisällön analyysia apuna käyttäen teorialähtöisesti. Tutkimustulosten analysointivaiheessa on käytetty apuna työn hallintaan, asiantuntijuuteen ja yhteistoimintaan liittyviä psykologiseen sopimukseen vaikuttavia näkökulmia. Tutkimustulokset vahvistivat aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia. Haastateltavien ajatukset heijastivat ymmärrystä psykologisen sopimuksen ydintekijöistä; arvostuksesta, oikeudenmukaisuudesta, turvallisuudesta ja merkityksellisyyden tunteesta. Samalla haastattelut toivat näkyväksi julkisen sektorin rakenteelliset haasteet palkitsemisessa, resurssien niukkuudessa ja organisaation hierarkkisuudessa. Hyvä perehdytysprosessi, selkeät vastuualuejaot, työntekijöiden yksilöllinen huomiointi esim. työvuorosuunnittelussa elämäntilanteiden mukaan ja työkuormitukseen puuttuminen ovat lähiesihenkilön keinoja psykologisen sopimuksen varmistamisessa. Kaikki haasteltavat nostivat tärkeiksi asioiksi luottamuksellisuuden, yksilöllisyyden huomioimisen, yhteisöllisyyden, oikeudenmukaiset ja tasapuoliset toimintatavat, inhimillisyyden esihenkilötyössä ja omaa työtä koskevat vaikuttamismahdollisuudet. Heillä jokaisella oli halu varmistaa näiden toteutuminen, mutta tarvittavia keinoja heillä ei omasta mielestä löytynyt tarpeeksi esim. päätöksentekoon ja palkitsemiseen liittyen. Organisaatiomuutokset, tiukka budjettikuri, rekrytointihaasteet ja alalla vallitseva epävarmuus estävät sopimuksen vahvistumista tai ainakin horjuttavat sitä. Lähiesihenkilöt ovat tärkeässä roolissa työnantajalupausten toteuttajana ja työntekijöiden kokeman positiivisen henkilöstökokemuksen vahvistajana. Työelämään liittyvien orientaatioiden muuttuessa tasapainoilu alalle tulevien ja siellä pitkään olleiden työntekijöiden välillä vaatii uudenlaista tarkastelua psykologisen sopimuksen varmistamisen keinovalikoimassa samalla, kun alan rakenteellisiin ongelmiin tulisi keksiä työyhteisöjen toimintaa tukevia ratkaisuja. Lähiesihenkilöt tarvitsevat tehtäväänsä tukea ja kokevat saavansa sitä tällä hetkellä eniten omilta kollegoiltaan, omalta esihenkilöltä ja erilaisista koulutuksista. Kaiken kaikkiaan aiheeseen liittyvän vuoropuhelun jatkaminen on tärkeää tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan vetovoimaisuuden lisäämiseksi ja pitovoiman varmistamiseksi.