Monitasoisen yhteistyön dynamiikat TKI-politiikan sektorilla: Suomen ja EU:n hallinnon tasojen välinen vuorovaikutus

Abstract

Tutkimus käsittelee Suomen hallinnon tason ja EU:n hallinnon tason välistä yhteistyötä Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikan sektorilla. Tarkastelussa on monitasoinen yhteistyö kahden julkishallinnon tason välillä. Monitasoisuudella viitataan tässä yhteydessä kahden erillisen mutta samaan aikaan keskinäisriippuvaisen toimijan väliseen yhteistyöhön. EU:n ja jäsenvaltioiden muodostamassa kokonaisuudessa yhteistyö saattaa tarkoittaa hallinnon perinteisten rajojen ylittämistä. Tämä puolestaan herättää pohdintaa, mihin nämä rajat asettuvat ja millaisena yhteistyö näyttäytyy julkishallinnon kontekstissa. Teoreettisen tarkastelun ytimessä on monitasoisen hallinnon teoria, joka tarkastelee kansallisen ja EU-tason julkishallintojen kohtaamista. Teoriassa syvennytään muun muassa monitasoisen yhteistyön organisatorisiin lähtökohtiin sekä yksittäisten henkilöiden väliseen koordinaatioon. Monitasoisen hallinnon teoria pohjautuu monitasohallinnan teorialle, joka esitellään myös teoreettisessa viitekehyksessä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa TKI-politiikan ja EU-asioiden parissa työskentelevää asiantuntijaa. Haastateltavat ovat suomalaisista ministeriöistä sekä ministeriöiden hallinnon alalla toimivista organisaatioista. Haastateltavat valittiin sen perusteella, että heidän työtehtäviinsä kuuluu yhteydenpito EU-tason ja etenkin Euroopan komission virkahenkilöiden kanssa. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan monitasoisessa yhteistyössä, suomalaisen TKI-politiikan sektorin näkökulmasta, näyttäytyvät julkishallinnollisten tasojen väliset suhteet eli esimerkiksi EU:n perussopimuksiin kirjattu toimivaltajako ja erityisesti komission oikeus tehdä aloitteita. Yhteydenpitoon nähtiin kytkeytyvän henkilökohtaiset verkostot, jäsenvaltion asema neuvottelutilanteessa sekä komission käyttämät suostuttelukeinot. Tuloksissa selviää, että rakenteet ja esimerkiksi vakiintuneet kokouskäytänteet luovat pohjan monitasoiselle yhteistyölle. Näiden kautta tunnistetaan myös hallintotasot läpileikkaava hierarkia sekä muodolliset ja epämuodolliset kohtaamiset. Rakenteet luovat myös alustan laajemmalle toimintakentälle, jossa on niin sanottuja ulkoisiakin vaikutteita, jotka muovaavat hallinnollista yhteistyötä. Tulokset kertovat myös, että kansallisen ja EU-tason välinen hallinnollinen yhteistyö koetaan olennaiseksi, sillä sen kautta pystytään luomaan mahdollistavia raameja TKI-toimijoille. Tulosten perusteella pystyttiin muodostamaan kokonaisvaltaisempi käsitys yhteistyöstä, joka ylittää hallinnon perinteiset rajat. Tuloksissa käsitteellistettiin yhteistyön näyttäytymistä suomalaisten asiantuntijoiden näkökulmasta. Kiinnostavaa tuloksissa on, että yhteistyö näyttäytyy tiukkana neuvotteluna toimivallasta, ja tavoitteena on osoittaa oman toiminnan vaikuttavuus ja edistää omia kantoja. Samaan aikaan yhteistyö kuvataan olennaisena osana TKI-toiminnan tukemisessa. Tämän perusteella voidaan pohtia ja tulevaisuudessa tutkia, tehdäänkö yhteistyötä rakenteiden luoman keskinäisriippuvuuden vuoksi vai toivottaisiinko, että monitasoinen julkishallinnollinen kenttä olisi vielä enemmän integroitunut yhdeksi eurooppalaiseksi hallinnoksi.