Sopeutuva Suomi : Poliittiset intressit ja tulevaisuuskuvat kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2030 lausunnoissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten sopeutumispolitiikkaan suhtaudutaan Suomessa kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman vuoteen 2030 annetuissa lausunnoissa. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia intressejä ja tulevaisuuskuvia ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liitetään. Ilmasto tulee muuttumaan, vaikka ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteissa onnistuttaisiinkin. Tämän vuoksi ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä intressejä ja tulevaisuuskuvia on tärkeä selvittää.

Tutkielman aineistona toimii kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmaan yhteiskunnallisilta toimijoilta kerätyt lausunnot. Lausunnonantajina ovat kunnat ja kuntayhtymät, valtion virastot ja laitokset sekä ministeriöt, yhdistykset ja yhteisöt, yliopistot, yritykset sekä asiantuntijaelimet. Lausuntoja analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Lausuntojen kautta pyritään erittelemään, minkälaisia ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä intressejä ja tulevaisuuskuvia yhteiskunnallisilla toimijoilla on.

Tutkielman teoriapohjana käytetään nelijakoista luokittelua ilmastonmuutokseen sopeutumisen vaihtoehtoisista tulevaisuuskuvista. Datajohtoinen resilienssi painottaa tiedon, teknologian ja instituutioiden merkitystä sopeutumisessa vallitsevien rakenteiden puitteissa. Kasvu ja mahdollisuus korostaa sopeutumista taloudellisena mahdollisuutena ja innovaatioiden edistäjänä. Ympäristöyhteiskunnallinen muutos lähestyy sopeutumista ekologisesta näkökulmasta, painottaen ympäristön ja yhteiskunnan vuorovaikutusta sekä paikallisia ratkaisuja. Ruohonjuuritason muutos vaatii rakenteellista muutosta ja korostaa yhteisölähtöistä, paikallista ja arvojärjestelmiä haastavaa sopeutumista. Tässä tutkielmassa sijoitetaan kansallisen sopeutumissuunnitelmaan annettuja lausuntoja näihin diskurssikehyksiin.

Analyysin perusteella datajohtoinen resilienssi oli lausunnoissa selvästi korostuva kehys. Sopeutumisessa korostettiin ajantasaisen ja tieteellisen tiedon sekä yhteistyöllä luotujen tavoitteiden merkitystä. Kasvun ja mahdollisuuden kehys ilmeni toiveina kustannustehokkaista, innovatiivisista ja vapaaehtoisuuteen perustuvista sopeutumistoimista. Ympäristöyhteiskunnallisen muutoksen viitekehyksessä korostettiin luontopohjaisia ja paikallisia ratkaisuja, sekä myös henkilökohtaisia muutoksia vaativia sopeutumistoimia. Ruohonjuuritason muutos -kehys toi esiin syvempien yhteiskunnallisten muutosten tarpeen sekä muun muassa oikeudenmukaisuuden ja kulttuurin merkityksen resilienssin kasvattamisessa. Eri kehykset kietoutuvat tiiviisti toisiinsa, ja monet toimenpide-ehdotukset ulottuvat usean kehyksen alueelle.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tärkeys tunnistetaan laajasti eri toimijatahojen keskuudessa Suomessa. Yhteinen tahtotila vastata ilmastonmuutoksen seurauksiin on olemassa, mutta jaettu käsitys siitä, mitä sopeutuminen tarkoittaa käytännössä ja miten sitä tulisi toteuttaa, on yhä osittain hahmottumaton. Lausunnoissa korostuu tarve vankalle tietopohjalle, osallistavalle suunnittelulle sekä alueellisille ja oikeudenmukaisille ratkaisuille. Sopeutuminen nähdään usein osana nykyisten rakenteiden puitteissa tapahtuvaa politiikkaa, mutta osassa lausunnoista haastetaan myös olemassa olevia järjestelmiä ja tuodaan esiin tarve laajemmalle kulttuuriselle ja rakenteelliselle muutokselle. Jatkotutkimuksessa voisi tarkastella laajempaa lausunnonantajajoukkoa sekä syventää ymmärrystä yksilöllisistä ja yhteisöllisistä sopeutumiseen liittyvistä poliittisista intresseistä ja tulevaisuuskuvista.