“En ole ikinä ollut näin onnellinen”: Diskurssianalyysi sinkkuuden representaatioista suomalaisessa naistenlehtijournalismissa vuonna 2024
Angelma, Julia (2025)
2025
Viestinnän monitieteinen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Multidisciplinary Communication Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202506086927
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202506086927
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan sinkkuuden representaatioita suomalaisessa naistenlehtijournalismissa vuonna 2024. Julkisessa keskustelussa sinkkuutta on usein käsitelty parisuhteen toivomisen kautta, mutta viime vuosina keskustelu on saanut uusia sävyjä. Naistenlehtiä taas on syytetty perinteisten normien ja parisuhdekäsitysten ylläpitämisestä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia sinkkuutta kuvaavia diskursseja Eevan, Annan ja Me Naisten syys-joulukuussa 2024 julkaistuissa henkilöhaastatteluissa ilmenee sekä edistävätkö tai haastavatko diskurssit parisuhdenormatiivisuutta.
Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee aiempaa tutkimusta naistenlehtijournalismista, parisuhdenormatiivisuudesta sekä sinkkuudesta. Parisuhdenormatiivisuuden käsite avataan tarkoittamaan ajatusta siitä, että parisuhde on oletusarvoinen ja paras elämäntapa. Lisäksi singlismin käsite määritetään tarkoittamaan sinkkujen kokemaa rakenteellista syrjintää sekä negatiivista stereotypiointia. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, jonka mukaan sosiaalinen todellisuus rakentuu keskenään kilpailevista diskursseista.
Aineistosta paikantui viisi toistuvaa diskurssia, jotka ovat onnellisen sinkun diskurssi, itsenäisen sinkun diskurssi, poikkeavan sinkun diskurssi, paitsi jäävän sinkun diskurssi sekä kauppaa käyvän sinkun diskurssi. Näistä yleisin oli onnellisen sinkun diskurssi, joka korostaa ihmisen oikeutta olla onnellinen ilman kumppania. Tulokset osoittavat, että 2020-luvulla naistenlehtijournalismi luo sinkkuudesta kuvaa modernina elämäntapana, josta ei ole tarvetta pyrkiä pois. Sinkut kuitenkin ymmärtävät itsensä parisuhdenormista poikkeaviksi, mikä koetaan elämänlaatua syöväksi tekijäksi, vaikka omaan parisuhteettomuuteen oltaisiin muuten tyytyväisiä.
Tutkielmassa esitetään, että vaikka naistenlehtijournalismi osaltaan edistää parisuhdenormatiivisuutta toistamalla parisuhteisiin liitettyjä perinteisiä oletuksia, se pyrkii myös aktiivisesti vapauttamaan sinkut altavastaajan asemasta. Naistenlehtien kaupallisen luonteen vuoksi on kuitenkin aiheellista pohtia, miten vilpitön tämä pyrkimys on. Normien kritisointi ja sinkkuuden voimaannuttavan luonteen korostaminen voivat kieliä myös lehtien halusta edistää omaa kaupallista logiikkaansa. Toisaalta naistenlehdillä voi myös olla aitoa halua näyttäytyä normeja kritisoivina, moderneina journalistisina tuotteina.
Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee aiempaa tutkimusta naistenlehtijournalismista, parisuhdenormatiivisuudesta sekä sinkkuudesta. Parisuhdenormatiivisuuden käsite avataan tarkoittamaan ajatusta siitä, että parisuhde on oletusarvoinen ja paras elämäntapa. Lisäksi singlismin käsite määritetään tarkoittamaan sinkkujen kokemaa rakenteellista syrjintää sekä negatiivista stereotypiointia. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, jonka mukaan sosiaalinen todellisuus rakentuu keskenään kilpailevista diskursseista.
Aineistosta paikantui viisi toistuvaa diskurssia, jotka ovat onnellisen sinkun diskurssi, itsenäisen sinkun diskurssi, poikkeavan sinkun diskurssi, paitsi jäävän sinkun diskurssi sekä kauppaa käyvän sinkun diskurssi. Näistä yleisin oli onnellisen sinkun diskurssi, joka korostaa ihmisen oikeutta olla onnellinen ilman kumppania. Tulokset osoittavat, että 2020-luvulla naistenlehtijournalismi luo sinkkuudesta kuvaa modernina elämäntapana, josta ei ole tarvetta pyrkiä pois. Sinkut kuitenkin ymmärtävät itsensä parisuhdenormista poikkeaviksi, mikä koetaan elämänlaatua syöväksi tekijäksi, vaikka omaan parisuhteettomuuteen oltaisiin muuten tyytyväisiä.
Tutkielmassa esitetään, että vaikka naistenlehtijournalismi osaltaan edistää parisuhdenormatiivisuutta toistamalla parisuhteisiin liitettyjä perinteisiä oletuksia, se pyrkii myös aktiivisesti vapauttamaan sinkut altavastaajan asemasta. Naistenlehtien kaupallisen luonteen vuoksi on kuitenkin aiheellista pohtia, miten vilpitön tämä pyrkimys on. Normien kritisointi ja sinkkuuden voimaannuttavan luonteen korostaminen voivat kieliä myös lehtien halusta edistää omaa kaupallista logiikkaansa. Toisaalta naistenlehdillä voi myös olla aitoa halua näyttäytyä normeja kritisoivina, moderneina journalistisina tuotteina.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10016]