Passiivinen yksilö jäykillä työmarkkinoilla? Puolueiden ongelmarepresentaatiot työttömyyden taustalla

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen puolueiden tuottamia ongelmarepresentaatioita työttömyyden taustalla sekä puolueiden välisiä eroja niiden osalta. Tarkastelussa ovat eduskuntavaalien 2023 neljä suurinta puoluetta: Kansallinen Kokoomus, Perussuomalaiset, Suomen Sosialidemokraattinen puolue sekä Suomen Keskusta. Tutkielman aineistona toimii vuoden 2024 budjetista käydyn lähetekeskustelun pöytäkirjat. Tutkielman tarkoitus on ensinnäkin tarkastella sitä, minkälaisia ongelmia puolueiden kansanedustajan puheessaan työttömyydestä muodostavat, minkälaisia oletuksia näiden ongelmaesitysten taustalla on ja mitkä ovat teemoja, joista ongelmaesitykset vaikenevat. Toisekseen tarkastelen sitä, minkälaisia puolueiden välisiä eroja havaituissa ongelmaesityksissä on ja miten nämä erot ilmenevät poliittisen oikeiston ja vasemmiston välillä. Analyysissä on hyödynnetty ongelmanmuodostusten tutkimiseen WPR-metodia, jonka tarjoamien työkalujen avulla etsin aineistosta puoluekohtaisesti tuotettuja ongelmarepresentaatioita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu poliittisten jakolinjojen, pääasiassa sosioekonomisen jakolinjan teoriasta sekä uusklassisen ja keynesiläisen talousteorian käsityksistä työttömyydestä.

Ongelmiksi määrittyvät yksilön passiivisuus ja työhaluttomuus, työmarkkinoiden jäykkyydet, verotus, prekaarit työmarkkinat ja niiden tuottamat ongelmat, palkansaajan muuten heikko asema työmarkkinoilla, työvoiman osaaminen sekä talouden heikko suhdanne. Ongelmarepresentaatiot näyttäytyvät siis joko yksilölähtöisenä, työmarkkinoiden rakenteisiin kytkeytyvänä tai yritysten tilanteeseen tiiviisti suhteutuvana haasteena. Puolueiden väliset erot ilmenevät ennen kaikkea puolueiden suhtautumisessa työmarkkinoiden neuvottelutoimintaan, talouden sääntelyyn ja julkisen sektorin rooliin. Eroja on myös siinä, miten yksilöllä nähdään olevan valtaa tai vastuuta vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Analyysin perusteella voidaan todeta, että oikeistopuolueet painottavat mikrotalouden periaatteita ja perustavat työvoimapolitiikkansa työmarkkinoiden mahdollisimman vapaalle toiminnalle ja yritysten kasvuedellytysten vahvistamiselle. Vasemmisto painotti makrotalouden näkökulmia korostaen työttömän yksilön asemaa ja julkisen sektorin roolia työmarkkinoiden eriarvoisuutta tuottavien rakenteiden tasaajana. Keskusta pyrki tekemään eroa sekä oikeistoon ja vasemmistoon, ja päätyi korostamaan taloudellisen suhdanteen korjaamisen vaikutusta työttömyyteen sekä työmarkkinoille sopivaa osaamista. Yhteistä kaikille puolueille oli hiljentyminen yksilötason työllistymisen esteistä ja niiden vaikutuksesta työttömyyteen. Niin ikään yritysten yhteiskuntavastuu ei tullut näkyväksi keskutelussa.