Yhdenvertaisuuden paradoksi katsomusaineopetuksessa : Alakoulun opettajien näkemyksiä katsomusaineiden opetusmallin yhdenvertaisuuden edistämisestä

Abstract

Katsomusaineiden opetusmallilla tarkoitetaan Suomen koulujärjestelmän tapaa järjestää katsomusopetus kouluissa oman uskonnon opetuksena, niin, että opetettavia aineita ovat uskonto ja elämänkatsomustieto. Opetusmallin mukaan oppilaan katsomusaineen valintamahdollisuuksiin vaikuttaa oppilaan oma katsomus siten, että esimerkiksi enemmistöuskontoon kuuluva oppilas on velvoitettu osallistumaan oman uskontonsa opetukseen, kun taas mihinkään uskontokuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajansa ilmoituksesta tai pyynnöstä osallistua uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen. Erilaiset katsomusaineiden opetusmallin järjestelyt vaikuttavat oppilaan kokemukseen koulusta. Koulun tehtävä on myös lain velvoittamana edistää yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikille luodaan samankaltaiset mahdollisuudet erilaiset lähtökohdat huomioiden.

Kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alakoulun opettajien näkemyksiä siitä, miten nykyinen katsomusaineiden opetusmalli edistää yhdenvertaisuutta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella huhtikuussa 2025. Kyselylomakkeeseen kuului neljä valmiita vastausvaihtoehtoja sisältävää kysymystä sekä neljä avointa kysymystä. Vastaajia oli 24, joista 23 vastausta huomioitiin tutkimuksessa.

Tutkimus toteutettiin teoriasidonnaisena sisällönanalyysina fenomenologis-hermeneuttisista lähtökohdista. Tutkimuksessa alakoulun opettajien näkemyksistä muodostui kolme pääteemaa, joiden mukaan katsomusaineiden opetusmalli edistää yhdenvertaisuutta ja seitsemän pääteemaa, joiden mukaan opetusmalli ei edistä yhdenvertaisuutta. Kolme edistävää pääteemaa olivat katsomusopetuksen saavutettavuus, objektiivinen opetus ja sisältöjen moninaisuus sekä koulujen käytännöt. Seitsemän ei-edistävää pääteemaa olivat katsomusopetuksen saavutettavuuden puute, subjektiivinen opetus ja haasteet opetussisällöissä, haasteet opettajien pätevyyksissä, haasteet opetusjärjestelyissä, haasteet opetusryhmissä, oppilaiden erottelu ja jakautuminen sekä epäajantasaisuus. Pääteemat olivat monilta osin päällekkäisiä, mikä kertoo yhdenvertaisuuden edistämisen ristiriitaisuuksista katsomusaineiden opetusmallissa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opettajien näkemykset siitä, edistääkö nykyinen katsomusaineiden opetusmalli yhdenvertaisuutta, ovat ristiriitaisia. Tuloksista nousi myös esiin, että alakoulujen opettajat katsovat katsomusaineopetuksen tarvitsevan kehittämistä.