Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia hoitotyön opettajalta saadusta tuesta ja ohjauksesta ohjatuissa harjoitteluissa

Abstract

Z-sukupolveen kuuluvat henkilöt ovat syntyneet vuosien 1995–2012 välillä. Z-sukupolvella on monia ainutlaatuisia ominaispiirteitä, jotka olisi hyvä huomioida heitä opetettaessa. Z-sukupolveen kuuluvat ovat diginatiiveja, sillä heillä on ollut mahdollisuus hyödyntää internetiä koko elämänsä ajan. Z-sukupolvella onkin usein suuri ruutuaika ja tyypillisesti halu yhteydenpitoon virtuaalisesti. Tämä on saattanut vaikuttaa heikentävästi heidän sosiaalisiin perustaitoihinsa. Lisäksi Z-sukupolvella on todettu olevan voimakas turvan tarve.

Sairaanhoitajakoulutukseen kuuluu Euroopan Unionin ammattipätevyysdirektiivien (2005/36/EY, 2013/55/EU) mukaisesti sekä teoriaopintoja että ohjattuja harjoitteluja. Tässä tutkielmassa kohderyhmänä on Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijat ohjatuissa harjoitteluissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia hoitotyön opettajien tuesta ja ohjauksesta ohjattujen harjoitteluiden aikana. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ohjattujen harjoitteluiden kehittämiseksi ammattikorkeakouluille, jotta ne tukisivat Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijoiden onnistunutta ohjattua harjoittelua.

Tutkielman pohjana käytettiin systemaattista tiedonhakua, joka toteutettiin Cinahl, PubMed, PsycInfo ja Scopus- tietokannoista vuonna 2024 lokakuun ja joulukuun välisenä aikana. Hakutulokseksi saatiin 23 tutkimusartikkelia. Tutkimusartikkeleihin tehtiin laadunarviointi hyödyntäen Joanna Briggs Instituutin laadunarviointikriteeristöä. Systemaattisen tiedonhaun tuloksista tehtiin synteesi, jota hyödynnettiin kvalitatiivisen kyselylomakkeen luomisessa. Tutkielman aineisto kerättiin vuonna 2025 helmikuussa Suomen Sairaanhoitajat ylläpitämästä Sairaanhoitajaopiskelijat Facebook-ryhmästä sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 19 Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulosten perusteella Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemukset hoitotyön opettajan tuesta ja ohjauksesta ohjatuissa harjoitteluissa vaihtelivat. Osa sairaanhoitajaopiskelijoista koki hoitotyön opettajalta saadun tuen ja ohjauksen riittämättömäksi, erityisesti ohjatun harjoittelun aikana tapahtuvan yhteydenpidon osalta. Osa sairaanhoitajaopiskelijoista puolestaan kuvasi saaneensa tarpeitaan vastaavaa ja kannustavaa tukea ja ohjausta. Hoitotyön opettajan roolia ei kaikissa tapauksissa pidetty välttämättömänä. Lisäksi Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijat toivat esiin ohjauksen laadun vaihtelevuuden ja siitä seuranneet epätasaiset kokemukset. Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijat pitivät merkityksellisenä hoitotyön opettajan aktiivista yhteydenpitoa sekä hoitotyön opettajan sujuvaa tavoittamista ohjatun harjoittelun aikana. Hoitotyön opettajan antama ohjaus koettiin tärkeänä ammatillisen kasvun tukemisessa ja harjoittelun sujuvuuden edistämisessä. Myönteinen ja sairaanhoitajaopiskelijan yksilöllisyyden huomioiva lähestymistapa vahvisti Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemusta tuen merkityksellisyydestä. Kuitenkin osa Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijoista ei kokenut hoitotyön opettajan antamaa ohjausta tai tukea tarpeelliseksi.

Tämän Pro Gradu- tutkielman tuloksilla on mahdollista kehittää ohjattuja harjoitteluja ammattikorkeakouluissa. Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijat kaipaavat enemmän hoitotyön opettajalta tukea ja ohjausta ohjattuun harjoitteluun. Erityisesti empaattinen, kannustava sekä rohkaiseva hoitotyön opettajan antama tuki ja ohjaus koetaan luovan turvallisuuden tunnetta. Tämä on merkityksellistä Z-sukupolven sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjatun harjoittelun onnistumisen kokemuksessa.