Human-Centeredness Challenging Administrative Silos: Perspectives to Smart City Governance in Tampere

Abstract

The concept of smart city has shaped urban development discourse for over three decades. Fundamentally, it is grounded in the central role of technology as a tool in providing sustainable and resource-efficient solutions across various areas in urban development, such as mobility, housing, energy consumption, and governance processes. Through smart city development, cities seek to address evolving service needs and demographic changes, attract investments, and strategically leverage public resources in a proactive manner by utilizing digitalization. At the same time, smart cities aim to generate value for both businesses and citizens, particularly through the use of data. As a broad phenomenon, the smart city has at times been interpreted primarily through a commercial lens, a perspective that has drawn criticism. Moreover, the direction of smart city development has remained open to interpretation.

This study examines the local application of a human-centered smart city from a governance perspective in the City of Tampere. It aims to explore how human-centeredness in smart city is perceived in local governance, how this vision is pursued, how criticism is locally understood, and what is required from governance to support the development of a human-centered smart city. The research was conducted using qualitative methods, utilizing eight expert interviews. The interview data were analyzed using theory-driven content analysis.

The theoretical section of the study focuses on understanding the smart city phenomenon through its definition, and interpretation in the academic literature, Nordic-specific characteristics, smart governance practices, and human-centricity. The critique directed at smart cities and the role of local governance within the smart city ecosystem are also examined. The aim is to shed light on how the idea of a smart city is applied in a local context.

Based on the findings, in Tampere, the philosophy of a human-centric smart city is rooted in understanding the needs of citizens and local businesses as a starting point for service development. Human-centeredness was found to be a key guiding principle in the implementation of smart city projects and is systematically linked to the modernization of public administration and services through digitalization. Because the needs of citizens and businesses are often interdisciplinary and cross-sectoral, human-centered thinking challenges traditional siloed administrative and leadership models. This approach reflects earlier research on inclusive, and value-driven smart city, where data is used to develop anticipatory services that generate value for diverse stakeholders. Constructive criticism and dialogue directed for progress plays a role in the development of a sustainable smart city, but must be accompanied by bold efforts to renew governance practices.

The study concludes that promoting human-centricity requires a multidisciplinary and inclusive approach to smart city development, cross-sectoral collaboration across service domains, and recognition that the capacity for human-centered change varies across different contexts. Therefore, a network-based smart city governance which is built on partnerships and collaborations among public, private, and civic actors becomes essential. Local partnerships, as well as national and international networks foster learning, enable scalability of projects, and offer commercial opportunities for local businesses. Additionally, administrative adaptability is needed to reassess working methods, and enhance organizational learning. The implementation of good governance, meaningful citizen engagement, responsible use of AI, and an understanding of socio-digital inequality can be viewed as the key elements in the development of smart cities, particularly as solutions such as the Citiverse which integrate physical and digital realities become more prevalent.

Älykkään kaupungin käsite on hallinnut keskustelua kaupunkien kehityksestä jo kolmen vuosikymmenen ajan ja se perustuu olennaisesti teknologian keskeiseen rooliin kestäviä ja resurssitehokkaita ratkaisuja tarjoavana välineenä kaupunkikehityksen eri osa-alueilla, kuten liikkumisessa, asumisessa, energiankäytössä, ja hallintoprosesseissa. Älykkään kaupunkikehityksen avulla kaupungit pyrkivät vastaamaan esimerkiksi muuttuviin palvelutarpeisiin ja väestön muutoksiin, houkuttelemaan investointeja ja käyttämään kohdistetusti ja ennakoiden julkisia resursseja hyödyntäen digitalisaation tuomia etuja. Samalla älykkäät kaupungit pyrkivät luomaan arvoa sekä yrityksille, että kansalaisille esimerkiksi datan avulla. Laajana ilmiönä älykästä kaupunkia älykästä kaupunkia on tulkittu aiemmin myös hyvin kaupallisesti, johon monet kriitikot ovat tarttuneet. Myös älykkään kaupungin suunta on ollut usein tulkinnanvarainen.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ihmiskeskeisen älykkään kaupungin sovellusta paikallisesti hallinnon näkökulmasta Tampereella. Tutkimus pyrkii selvittämään, millaisia näkemyksiä hallinnossa on ihmiskeskeisestä älykkäästä kaupungista, miten sitä tavoitellaan, miten kritiikki nähdään paikallisesti, ja mitä vaaditaan ihmiskeskeisen älykkään kaupungin hallinnolta. Tämä tutkimus tehtiin laadullisen tutkimuksen keinoin haastatteluaineistoa hyödyntäen ja se muodostuu kahdeksasta tutkimushaastattelusta. Haastatteluaineiston analyysissa hyödynnettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen teoreettinen osa keskittyy älykkään kaupungin ilmiön ymmärtämiseen sen määritelmän, erilaisten tulkintojen, pohjoismaisten erityispiirteiden, älykkään hallinnon ja ihmiskeskeisyyden näkökulmista. Lisäksi tarkastellaan älykkään kaupungin saamaa kritiikkiä sekä paikallishallinnon roolia osana älykkään kaupungin ekosysteemiä. Tavoitteena on hahmottaa, miten älykästä kaupunkia sovelletaan paikallisessa kontekstissa.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että Tampereella älykkään kaupungin ihmiskeskeinen toimintafilosofia perustuu kansalaisten ja paikallisten yritysten tarpeiden ymmärtämiseen palveluiden kehittämisen lähtökohtana. Ihmiskeskeisyys ohjaa keskeisesti älykaupunkia kehittävien projektien toteutusta ja kytkeytyy systeemisesti julkisen hallinnon ja palveluiden uudistamiseen digitalisaation kautta. Koska kansalaisten ja yritysten tarpeet sekä ratkaistavat ongelmat ovat usein poikkihallinnollisia ja monialaisia, ihmiskeskeinen ajattelutapa haastaa myös hallintoa ja johtamista irtautumaan siiloutuneista toimintamalleista. Suuntaus heijastaa aiempaa tutkimusta osallistavasta ja arvopohjaisesta älykaupungista, jossa dataa hyödynnetään ennakoivien palvelujen kehittämiseen, tuoden arvoa eri sidosryhmille. Rakentavasti kohdennettu kritiikki auttaa kestävän älykkään kaupungin kehittämisessä, mutta rinnalle tarvitaan myös rohkeutta uudistaa hallinnon toimintatapoja.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, ihmiskeskeisyyden edistäminen vaatii kehityksen monialaista ja moniäänistä tarkastelua, poikkihallinnollista yhteistyötä eri palvelualueet ylittävästi, sekä ymmärrystä siitä, että ihmiskeskeisen muutoksen kapasiteetti ja toteuttamiskyky on laajasti eri paikoissa. Tämän vuoksi verkostomainen älykkään kaupungin hallinto, jossa hyödynnetään kumppanuuksia ja verkostoja yksityisten, julkisten ja kansalaistoimijoiden välillä on keskeistä. Paikallisesti kumppanuuksissa, sekä kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa toimiminen vahvistaa oppimista ja mahdollistaa projektien skaalautuvuutta ja tuo kaupallisia mahdollisuuksia paikallisille yrityksille. Lisäksi tarvitaan hallinnon uudistumiskykyä, jossa tarkastellaan työskentelytapoja, oppimista, ja tekoälyn hyödyntämistä hallinnon apuna. Hyvän hallinnon toteuttaminen, kansalaisten osallistaminen, tekoälyn vastuullinen hyödyntäminen, ja eriarvoisuuden piirteiden ymmärtäminen nähdään keskeisinä osina älykkään kaupungin kehittämistä, erityisesti Citiversen kaltaisten fyysisen ja digitaalisen todellisuuden yhdistävien ratkaisujen yleistyessä.