Juutalaisten kapina : Josefuksen kuvaus hyvästä ja huonosta juudealaisuudesta Bellum Iudaicumissa 75–79 jaa.

Abstract

Tutkin juudealaisen historiankirjoittaja Flavius Josefuksen (37–100 jaa.) kapinallisuuden diskurssia, jonka avulla Josefus määrittelee juudealaisia. Lähdeaineistoni on Josefuksen historiateos Bellum Iudaicum, jossa Josefus käsittelee ensimmäisen juudealaissodan (66–73 jaa.) aikaisia tapahtumia ja juudealaisten ja roomalaisten välistä sotaa. Tarkastelen, miten Josefus suhtautuu kapinallisuuteen, juudealaisuuden uskonnollispoliittisiin ryhmiin ja juudealaisten kapinallisten äärimmäisimpään ryhmään, selootteihin. Josefuksen asema oli harvinaislaatuinen, koska hän kuului Rooman eliittiin, mutta oli ennen kirjoittajanuraansa taistellut Roomaa vastaan kapinallisten juudealaisten puolella. Bellum Iudaicumissa Josefus naturalisoi Rooman voittoa ja tuomitsee juudealaisten kapinallisuuden, mutta osoittaa toisaalta ymmärrystä juudealaisia kohtaan. Tämän takia Josefukseen liittyy paljon ristiriitaisuutta.

Tutkin, miten Josefus taustaltaan ja uskonnolliselta vakaumukseltaan juudealaisena miehenä kuvaa omaa menneisyyttään kapinallisten joukoissa. Lisäksi tarkastelen Josefuksen juudealaisia koskevan kuvauksen kaksijakoisuutta. Josefus keskittyy kuvaamaan sekä huonoa että hyvää juudealaisuutta. Esiin nousevat erityisesti seloottien julmuudet ja niiden vastapainona kansaan liitetyt myönteiset piirteet. Vaikka Josefus moralisoi osaa juudealaisista, hän keskittyy myös puolustamaan kansaansa hienovaraisesti teoksen eri kohdissa. Käynnissä on tarkka tasapainoilu Rooman intressien ja Josefuksen omien näkökulmien välillä. Josefuksen todistus sodasta ja juudealaisen kansan toiminnasta on ainutlaatuinen aineisto, joka sisältää sekä varoittavia että hyviä esimerkkejä juudealaisuuden edustamisesta.