Tasa-arvon viestinviejät: Feministiset narratiivit Ranskan, Espanjan ja Saksan ulkopolitiikassa

Abstract

Feministinen ulkopolitiikka on noussut viime vuosikymmenen aikana merkittäväksi ilmiöksi kansainvälisessä politiikassa. Vuonna 2014 Ruotsi julisti ensimmäisenä maana ottavansa käyttöön feministisen ulkopolitiikan, mikä merkitsi uudenlaisen arvolähtöisen lähestymistavan syntymistä ulkopolitiikan kentälle. Tämän jälkeen useat valtiot ovat seuranneet esimerkkiä, ja feministinen ulkopolitiikka on alkanut vakiintua osaksi valtioiden ulkopoliittisia strategioita. Feministinen ulkopolitiikka haastaa perinteisiä, sukupuolittuneita ja turvallisuuskeskeisiä ulkopoliittisia käytäntöjä sekä pyrkii asettamaan sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeudet ulkopolitiikan keskiöön. Tässä tutkielmassa feminististä ulkopolitiikkaa tarkastellaan pehmeän vallankäytön välineenä, jonka avulla valtiot paitsi edistävät tasa-arvoa kansainvälisesti, myös rakentavat omaa arvolähtöistä identiteettiään ja vahvistavat kansainvälistä uskottavuuttaan. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia strategisia narratiiveja valtiot rakentavat feministisen ulkopolitiikan avulla ja miten nämä narratiivit heijastavat valtion ulkopoliittisia tavoitteita ja arvoja.

Tutkielman teoreettinen viitekehys yhdistää kansainvälisen politiikan feministisen teorian ja strategisten narratiivien käsitteen. Feministinen teoria tarjoaa välineitä sukupuolittuneiden valtarakenteiden ja normatiivisten käytäntöjen kriittiseen tarkasteluun, kun taas strategisten narratiivien käsite mahdollistaa analyysin siitä, miten valtiot rakentavat ja välittävät ulkopoliittista identiteettiään kansainväliselle yleisölle. Aineistona toimivat Ranskan, Espanjan ja Saksan feminististä ulkopolitiikkaa käsittelevät ohje- ja strategiadokumentit. Näitä dokumentteja analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkielma keskittyy siihen, miten feminismi ymmärretään kussakin maassa ja millaista kuvaa valtiot pyrkivät itsestään rakentamaan feministisen ulkopolitiikkansa kautta.

Tutkielman tulokset osoittavat, että vaikka feministisen ulkopolitiikan painotuksissa on eroja, tarkastellut valtiot rakentavat varsin yhtenäisiä narratiiveja itsestään tasa-arvon edistäjinä. Ranska näyttäytyy liberaalifeministisen lähestymistavan edustajana, korostaen erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksia. Saksa ja osittain myös Espanja puolestaan painottavat intersektionaalista lähestymistapaa, jossa huomioidaan risteävät syrjinnän muodot ja niiden vaikutus tasa-arvon toteutumiseen. Kaikissa kolmessa maassa feministinen ulkopolitiikka toimii välineenä arvolähtöisen ja vastuullisen kansainvälisen toimijan identiteetin rakentamisessa. Tutkielma syventää ymmärrystä feministisestä ulkopolitiikasta osana kansainvälisen politiikan symbolista ja strategista viestintää sekä tuo esiin, miten tasa-arvopolitiikkaa hyödynnetään osana valtion pehmeää vallankäyttöä Euroopan kontekstissa.