”Sodan varjot ovat hallinneet vahvasti sukupolvemme elämää” : Talvi- ja jatkosodan ylisukupolviset vaikutukset muistitiedossa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella talvi- ja jatkosodan sukupolvelta toiselle siirtyneitä vaikutuksia ja niiden seurauksia sodan kokeneiden jälkipolviin. Tutkin muistitiedon kautta sitä, mitä vaikutuksia vastaajat kertovat sodalla olleen heidän omassa myöhemmässä elämässään tai jopa heidän lastensa elämässä. Koska kyseessä on muistitietotutkimus, tutkielman tarkoituksena ei ole varsinaisesti selvittää, miten asiat todella olivat, vaan tutkimuksellinen mielenkiinto kohdistuu siihen, mitkä asiat ovat olleet kirjoittajien mielestä muistelemisen arvoisia, ja miksi sotaan liittyviä vaikutuksia halutaan muistaa juuri näin.

Tutkielman aineistona toimii Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston ”Perheissä jatkunut sota?” -muistitietokeruu, jonka vastausten tutkimiseen olen hyödyntänyt sekä lähilukua että temaattista sisällönanalyysiä. Keruu on toteutettu lokakuun 2015 ja toukokuun 2016 välisenä aikana, jolloin muistitietoaineistoa kertyi yhteensä noin 1406 sivua 180 vastaajan tuottamana. Tuosta vastaajajoukosta oman tutkimukseni kohteeksi päätyi 59 eripituista muistitietovastausta, joiden kirjoittajat ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta syntyneet pääosin sotavuosien jälkeen 1940–1950-luvuilla.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä sodalla olleen melko paljon ylisukupolvisia vaikutuksia, jotka ovat siirtyneet sodan kokeneelta sukupolvelta heidän lapsilleen ja joissakin tapauksissa myös heidän lastenlapsilleen. Isolla osalla kirjoittajista ei ollut omakohtaisia kokemuksia tai muistoja sodasta. Syntymäajankohdastaan huolimatta kirjoittajat pystyvät erittelemään sitä, kuinka sota vielä vuosien ja vuosikymmenten jälkeen heijastui heidän perheensä elämään. Moni asia toistui kirjoituksissa suhteellisen samalla kaavalla, vaikka kerrontatapa vaihteli summaavasta kirjoitustavasta kertomukselliseen kirjoitustapaan, jossa saatettiin keskittyä johonkin yksittäiseen kokemukseen tai muistoon.

Sotasukupolven lasten muistitietovastauksista voidaan huomata, kuinka edeltävän sukupolven arvot ja asenteet periytyivät myös lapsille. Sota-aikaa ja erityisesti jälleenrakennusaikaa väritti vahva työntekemisen eetos. Vanhemmat ja heidän sukupolvensa nähtiin esimerkkeinä, ja heidän tekemälleen työlle haluttiin antaa sekä kotona että yhteiskunnallisesti arvostusta. Muistitiedosta välittyy myös sodan negatiivisemmat vaikutukset. Sota-aikana koetut kauhut ja niiden vaikutukset perheenjäsenten mielenterveyteen heijastuivat vielä rauhankin tultua. Perheitä rasitti yleinen puhumattomuus ja tunnekylmyys. Sodasta palanneet miehet eivät osanneet sanoittaa omia traumojaan, mikä näkyi muun muassa runsaana alkoholin käyttönä ja väkivaltaisuutena perhettä kohtaan. Jotkut sotasukupolven lapsista sanoittavat perhetautansa takia joutuneen itse hakeutumaan terapiaan tai saamaan muuta psykiatrista hoitoa. Perheen sodanjälkeisellä ilmapiirillä oli vaikutuksensa myös sotasukupolven lasten tunne-elämään. Vanhemmista saatettiin erkaantua tunnekylmän kasvatuksen vuoksi. Sen lisäksi muistelijat sanoittavat heillä itsellään olleen vaikeuksia muodostaa kestäviä ihmissuhteita, oli syynä sitten oma perhetausta tai koettu evakkous.

Negatiivisista vaikutuksista huolimatta kirjoittajat osoittavat sodalla olleen myös positiivisia vaikutuksia. Kaikista kokemuksista, vaikeuksista, kaltoinkohtelusta ja pelottavistakin asioista huolimatta kirjoittajat kertovat loppujen lopuksi olleensa kiitollisia vanhempiaan kohtaan. Muistelijat kirjoittavat vasta myöhemmällä iällä ymmärtäneensä tai saaneen selville, miten vaikeassa paikassa vanhemmat ovat sodan jälkeen olleet kasvattaessaan lapsiaan työn ja sotatraumojen uuvuttamana. Tehty tutkimustyö osoittaa, kuinka tärkeää sotakokemusten kollektiivinen käsittely on ja kuinka merkittävässä roolissa se on myös tässä maailmanajassa.