Kenen valtio, kenen turva? : Sosiaalinen valtiottomuus kurdinaisten kokemuksena, kuulumattomuutena ja poliittisena identiteettinä
Järvenpää, Juulia (2025)
2025
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505316470
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505316470
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten Suomeen muuttaneet kurdinaiset kokevat sosiaalista valtiottomuutta. Kurdit muodostavat maailman suurimman kansan ilman omaa valtiota. Heidän valtiottomuutensa juontuu kolonialistiseen historiaan, jossa Kurdistanin alueet on jaettu Turkin, Syyrian, Irakin ja Iranin kesken. Kansainvälinen oikeus ei tunnusta tätä kokemusta, sillä se määrittelee valtiottomuuden yksinomaan kansalaisuuden puutteen kautta.
Tutkielma tuo kansainvälisen politiikan keskusteluun Latif Tasin (2016) kehittämän sosiaalisen valtiottomuuden käsitteen, joka osoittaa, ettei valtiottomuus ole ainoastaan juridinen tila, vaan myös sosiaalinen ja poliittinen kokemus. Kurdinaisten kertomuksissa valtiottomuus ilmenee kehollisena ja ylisukupolvisena ulkopuolisuuden tunteena, joka ei katoa kansalaisuuden myötä.
Dekoloniaalinen feminismi toimii tutkielman tieteenteoreettisena viitekehyksenä, joka yhdistää postkolonialistisen kritiikin, katsantokantaisen feminismin ja intersektionaalisen analyysin. Tämä viitekehys auttaa paljastamaan, kuinka kansainvälisen politiikan valtarakenteet tuottavat sosiaalista valtiottomuutta ja rajaavat yksilöiden mahdollisuutta kuulua kansaan.
Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä narratiivisesta haastattelusta, joiden pohjalta tunnistetaan kuusi keskeistä narratiivia. Kaksi ensimmäistä narratiivia osoittavat, että kurdinaiset kokevat kansalaisuuden samanaikaisesti turvallisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden lähteenä. Kolmas narratiivi havainnollistaa, ettei valtio takaa kurdinaisten kokonaisvaltaista turvallisuutta. Neljäs ja viides narratiivi paljastavat, kuinka sosiaalinen valtiottomuus johtaa kulttuuriseen välitilaan ja poliittiseen identiteettiin. Viimeinen narratiivi osoittaa kurdinaisten moniulotteisen suhteen nationalismiin vastarintana, identiteettinä ja valtion tavoitteluna. Naisten kertomuksissa valtio ei näyttäydy yksiselitteisenä ratkaisuna valtiottomuudelle, vaan kysymyksenä: mitä se tarkoittaa, kenelle se kuuluu ja millä ehdoilla se voi toteutua?
Kurdinaisten kertomukset purkavat kansainvälisen politiikan tieteenalan valtavirtaiset käsitykset, joissa valtio nähdään yhdenvertaisena suojelijana, kansa jaettuna identiteettinä ja turvallisuus valtion takaamana tilana.
Tutkielma tuo kansainvälisen politiikan keskusteluun Latif Tasin (2016) kehittämän sosiaalisen valtiottomuuden käsitteen, joka osoittaa, ettei valtiottomuus ole ainoastaan juridinen tila, vaan myös sosiaalinen ja poliittinen kokemus. Kurdinaisten kertomuksissa valtiottomuus ilmenee kehollisena ja ylisukupolvisena ulkopuolisuuden tunteena, joka ei katoa kansalaisuuden myötä.
Dekoloniaalinen feminismi toimii tutkielman tieteenteoreettisena viitekehyksenä, joka yhdistää postkolonialistisen kritiikin, katsantokantaisen feminismin ja intersektionaalisen analyysin. Tämä viitekehys auttaa paljastamaan, kuinka kansainvälisen politiikan valtarakenteet tuottavat sosiaalista valtiottomuutta ja rajaavat yksilöiden mahdollisuutta kuulua kansaan.
Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä narratiivisesta haastattelusta, joiden pohjalta tunnistetaan kuusi keskeistä narratiivia. Kaksi ensimmäistä narratiivia osoittavat, että kurdinaiset kokevat kansalaisuuden samanaikaisesti turvallisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden lähteenä. Kolmas narratiivi havainnollistaa, ettei valtio takaa kurdinaisten kokonaisvaltaista turvallisuutta. Neljäs ja viides narratiivi paljastavat, kuinka sosiaalinen valtiottomuus johtaa kulttuuriseen välitilaan ja poliittiseen identiteettiin. Viimeinen narratiivi osoittaa kurdinaisten moniulotteisen suhteen nationalismiin vastarintana, identiteettinä ja valtion tavoitteluna. Naisten kertomuksissa valtio ei näyttäydy yksiselitteisenä ratkaisuna valtiottomuudelle, vaan kysymyksenä: mitä se tarkoittaa, kenelle se kuuluu ja millä ehdoilla se voi toteutua?
Kurdinaisten kertomukset purkavat kansainvälisen politiikan tieteenalan valtavirtaiset käsitykset, joissa valtio nähdään yhdenvertaisena suojelijana, kansa jaettuna identiteettinä ja turvallisuus valtion takaamana tilana.