Finanssikriisin ennakointi taloudellisten indikaattorien avulla : Kirjallisuuskatsaus ja empiirinen analyysi vuoden 2008 finanssikriisistä OECD-maissa

Abstract

Finanssikriisit ovat talousjärjestelmän toistuvia ja moniulotteisia häiriöitä, jotka voivat vaikuttaa laajasti yhteiskuntaan. Vuoden 2008 globaali finanssikriisi osoitti, että useimmat taloustieteen vallitsevat ennustemallit eivät kyenneet tunnistamaan kriisiä ajoissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia indikaattoreita voidaan hyödyntää systeemisten pankkikriisien ennakoinnissa ja miten taloustieteellinen ymmärrys sekä mallintaminen ovat kehittyneet kriisien myötä. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti vuoden 2008 finanssikriisiä, mutta empiirinen analyysi kattaa laajemmin systeemiset pankkikriisit 31 OECD-maassa vuosina 2001–2010. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on arvioida, missä määrin kirjallisuudessa esille nousseet indikaattorit ennakoivat kriisien esiintymistä.

Tutkimus rakentuu kahdesta osasta: kirjallisuuskatsauksesta ja empiirisestä aineistoanalyysistä. Kirjallisuuskatsaus tarkastelee finanssikriisin taustoja, erilaisia kriisiteorioita ja analysoi tutkimuskirjallisuuden esille nostamia finanssikriisien indikaattoreita. Erityisesti perehdytään neljään indikaattoriin: luottokannan kasvuun, vaihtotaseen epätasapainoon, asuntojen hintoihin ja korkotasoon. Lisäksi käsitellään taloustieteellisen mallintamisen haasteita ja tuodaan esiin myös uusia lähestymistapoja, kuten indikaattoripohjaisia varhaisen varoituksen järjestelmiä ja finanssipolitiikan roolin uudelleenarviointia.

Empiirisessä osiossa tutkitaan, selittävätkö valitut makrotaloudelliset indikaattorit systeemisen pankkikriisin todennäköisyyttä. Aineisto on koottu julkisista kansainvälisistä lähteistä, ja analyysi toteutetaan sekä lineaarisella regressiolla (OLS) että logistisella regressiolla (logit), käyttäen viivästettyjä selittäjiä (t−1). Tulokset osoittavat, että asuntohintojen kasvu ja vaihtotaseen alijäämä ovat tilastollisesti merkitseviä indikaattoreita kriisien ennakoimisessa. Luottokannan kasvu osoittautuu merkittäväksi vain osassa malleista, ja reaalikorkotason vaikutus jää vähäiseksi. Empiiristen havaintojen perusteella finanssikriisejä näyttävät edeltävän ulkoisen epätasapainon kasvu ja asuntomarkkinoiden ylikuumentuminen.

Tutkielman johtopäätöksenä on, että taloudelliset indikaattorit voivat tarjota hyödyllisiä varoitussignaaleja, mutta niiden käyttö vaatii tarkkaa kontekstin huomioimista. Perinteiset mallit eivät riitä ennustamaan finanssikriisejä ilman rakenteellista tietoa rahoitusjärjestelmän haavoittuvuuksista. Jatkotutkimuksen kannalta keskeistä on mallien kehittäminen entistä operatiivisemmiksi työkaluiksi poliittisille päätöksentekijöille. Tämä voisi sisältää laajempia aineistoja, institutionaalisten tekijöiden sisällyttämistä sekä uusien menetelmien, kuten koneoppimisen tai SVAR-mallien, hyödyntämistä varhaisen varoituksen järjestelmissä. Ajan myötä kehitetyt mallit voisivat paitsi parantaa ennustetarkkuutta myös tukea vakauspolitiikan uskottavuutta.