Vahinkovakuutusyhtiöiden ja yksityisten terveydenhuollon palveluntarjoajien välinen riskienhallinnallinen yhteistyö

Abstract

Suomen terveydenhuolto kohtaa merkittäviä rakenteellisia haasteita väestön ikääntymisen, sote-uudistuksen ja henkilöstöpulan seurauksena, mikä on lisännyt yksityisen terveydenhuollon merkitystä osana terveydenhuoltojärjestelmää. Terveydenhuollon palveluntarjoajien merkityksen kasvu puolestaan on lisännyt vapaaehtoisten sairauskuluvakuutusten merkitystä yksityishenkilöille, jotta heillä on varaa tarjottuihin palveluihin. Yksityisillä terveydenhuollon palveluntarjoajilla ja vahinkovakuutusyhtiöillä on sama loppuasiakas ja näin ollen niiden välillä on keskeistä tehdä yhteistyötä asiakasprosessin sujuvuuden, kustannusten hallinnan ja kilpailukyvyn kannalta. Kuitenkin yhteistyö toisen erillisen organisaation kanssa tuo myös riskejä, joita voidaan hallita yhdessä yhteistyön vastapuolen kanssa. Kiinnostus yhteistyökumppaneista aiheutuviin riskeihin on yleisestikin kasvanut, ja uusi sääntely ohjaa entistä järjestelmällisempään yhteistyöriskienhallintaan myös vakuutusalalla. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisten riskien osalta ja miten suomalaiset vahinkovakuutusyhtiöt ja yksityiset terveydenhuollon palveluntarjoajat hyödyntävät yhteistyötä riskienhallinnassaan yhtiöiden välisestä yhteistyöstä aiheutuvia riskejä tarkasteltaessa. Lisäksi tutkittiin sitä, koetaanko riskienhallinnallinen yhteistyö kannattavaksi ja miten sen uskotaan kehittyvän tulevaisuudessa. Tutkielma on menetelmältään kvalitatiivinen. Tutkielman teoreettisella aineistolla muodostetaan aiemman tieteellisen tutkimuksen ja alan yhtiöiden omien julkaisujen avulla käsitys yhtiöiden toiminnan riskeistä ja riskienhallinnasta, mutta myös yleisesti yhtiöiden välisestä riskienhallinnallisesta yhteistyöstä ja yhteistyön aiheuttamista riskeistä. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla haastattelemalla asiantuntijoita sekä vahinkovakuutusyhtiöistä että terveydenhuollon palveluntarjoajista, jotta yhteistyöstä ja sen riskeistä saatiin muodostettua riittävä käsitys. Tutkielma on utkimusmenetelmältään induktiivinen. Aineistoanalyysi toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä, jossa aineisto jaoteltiin teemoihin tunnistettujen aiheiden mukaan. Aineistoanalyysin kautta erityisesti yhdessä hallittaviksi riskeiksi nousivat tietoturvaan ja maineeseen liittyvät tapaukset, mutta myös hinnoitteluun, palvelujen saatavuuteen sekä väärinkäytöksiin liittyvät riskit nähtiin mahdollisina. Tyhjentävää listausta yhteistyön tuomista riskeistä ei voida antaa, sillä yhteistyötä tehdään monella eri tavalla ja riskit vaihtelevat myös kumppanuuden tason mukaan. Yhteistyötä hyödynnetään riskienhallinnassa laajasti ja tyypillisesti yhteistyö riskienhallinnassa toteutetaan muun yhteistyön rinnalla. Huomattavaa oli, että riskienhallinnallinen yhteistyö oli tiiviimpää yhteistyökumppanuuksissa, jotka olivat muiltakin osin läheisempiä. Riskienhallinnallinen yhteistyö nähtiin kiinteänä ja jopa pakollisena osana vahinkovakuutusyhtiöiden ja terveydenhuollon palveluntarjoajien välistä yhteistyötä. Yhteistyötä riskienhallinnassa esiintyy erityisesti tiedonvälityksen kautta, sillä yhtiöillä on keskenään käytössä pitkälle edenneet ohjausryhmäkeskustelut ja ongelmienraportointikäytänteet. Tietojen jakamiseenkin liittyvät ohjausryhmät ja yhteistyönhallintaan määrätyt avainhenkilöt viittaavat myös yhteistyön yhteiseen johtamiseen. Lisäksi yhteistyötä esiintyi sopimusneuvotteluvaiheessa, jossa käytiin läpi myös suunnitelmia kriisitilanteita varten. Riskejä myös seurataan ja arvioidaan erilaisilla yhteisillä mittareilla ja indikaattoreilla. Asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että riskienhallinnallinen yhteistyö koetaan merkittävänä ja sen oletetaan kasvattavan asemaansa tulevaisuudessa teknologian kehittyessä ja datan hyödyntämisen lisääntyessä.