Ampuma-aseen hallussapito-oikeuden menetys turvallisuuden ja omaisuudensuojan ristiriitana
Paimen, Tuomo (2025)
2025
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202506016481
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202506016481
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan ampuma-aseen hallussapito-oikeuden menetystä perusoikeuksien välisenä ristiriitana. Julkisella vallalla on vastuu turvata kansalaisia rikoksilta ja muilta oikeudenvastaisilta teoilta. Perustuslakiin sekä Suomea sitoviin kansainvälisiin ihmis- ja perusoikeussopimuksiin on sisällytetty jokaisen oikeus elämään, turvallisuuteen ja omaisuudensuojaan sekä julkisen vallan velvollisuus turvata näiden oikeuksien toteutuminen.
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella näiden oikeuksien toteutumista ja toisaalta omaisuudensuojan rajoittamista ampuma-aseisiin liittyvissä tilanteissa, erityisesti hallussapito-oikeuden menetyksen yhteydessä. Tutkimus on toteutettu lainopillisella metodilla, jota on tuettu tarkastelemalla oikeusvertailevasti lainsäädäntövertailun avulla kolmen eurooppalaisen valtion perustuslaintasoista lainsäädäntöä sekä ampuma-asesääntelyä. Aineistona tutkimuksessa toimii asiaankuuluva kirjallisuus, kotimainen lainsäädäntö ja esityöt sekä Suomea sitovat ihmis- ja perusoikeussopimukset. Lainsäädäntövertailussa hyödynnetään Saksan, Norjan ja Ruotsin ampuma-aselainsäädäntöä sekä perustuslaintasoista sääntelyä, jota tarkastellaan suhteessa Suomen lainsäädäntöön.
Omaisuudensuojan rajoittaminen on mahdollista ihmis- ja perusoikeussopimuksien puitteissa, erityisesti rajoitusten tapahtuessa yleisen edun nimissä omaisuuden käytön valvomiseksi. Perusoikeuksien rajoittamisessa ei tule lähtökohtaisesti puuttua oikeuden ytimeen, mutta omaisuudensuojan ydin on vaikeasti määriteltävissä, jolloin sen rajoittamisen arviointi voi olla haastavaa. Turvallisuuden käsitteelle voidaan nähdä kaksoismerkitys. Toisaalta se on jokaiselle kuuluva itsenäinen oikeus ja toisaalta vain perusoikeuksien rajoittamisperuste. Turvallisuus oikeutena perusoikeusjärjestelmän sisällä nähdään ongelmallisena, sillä se mahdollistaa viranomaisen puuttumisen yksilöiden oikeuksiin perusoikeusjärjestelmän sisältä yleisen turvallisuuden varmistamisen nojalla. Kummankin oikeuden sisällössä voidaan nähdä tietynasteista epäselvyyttä, jota tarkastellaan ampuma-aseiden sääntelyn yhteydessä.
Ampuma-aseiden ollessa yhteiskunnan erityisen valvonnan alaisena, on niiden suhteen omaksuttu lainsäädännössä tarvittavan matala kynnys rajoituksille. Aseilla mahdollisesti tuotettu vahinko tiedostetaan, ja näin omaisuudensuojan rajoittamisen kynnystä ei ole asetettu liiallisen korkealle. Tämän lisäksi ampuma-aselainsäädännössä voidaan huomata puutos perusteissa varoituksen antamiselle luvan peruuttamisen sijasta. Varoituksen perusteet puuttuvat sääntelystä ja sen antaminen on sidottu vain luvan peruuttamisen kohtuuttomuusarviointiin.
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella näiden oikeuksien toteutumista ja toisaalta omaisuudensuojan rajoittamista ampuma-aseisiin liittyvissä tilanteissa, erityisesti hallussapito-oikeuden menetyksen yhteydessä. Tutkimus on toteutettu lainopillisella metodilla, jota on tuettu tarkastelemalla oikeusvertailevasti lainsäädäntövertailun avulla kolmen eurooppalaisen valtion perustuslaintasoista lainsäädäntöä sekä ampuma-asesääntelyä. Aineistona tutkimuksessa toimii asiaankuuluva kirjallisuus, kotimainen lainsäädäntö ja esityöt sekä Suomea sitovat ihmis- ja perusoikeussopimukset. Lainsäädäntövertailussa hyödynnetään Saksan, Norjan ja Ruotsin ampuma-aselainsäädäntöä sekä perustuslaintasoista sääntelyä, jota tarkastellaan suhteessa Suomen lainsäädäntöön.
Omaisuudensuojan rajoittaminen on mahdollista ihmis- ja perusoikeussopimuksien puitteissa, erityisesti rajoitusten tapahtuessa yleisen edun nimissä omaisuuden käytön valvomiseksi. Perusoikeuksien rajoittamisessa ei tule lähtökohtaisesti puuttua oikeuden ytimeen, mutta omaisuudensuojan ydin on vaikeasti määriteltävissä, jolloin sen rajoittamisen arviointi voi olla haastavaa. Turvallisuuden käsitteelle voidaan nähdä kaksoismerkitys. Toisaalta se on jokaiselle kuuluva itsenäinen oikeus ja toisaalta vain perusoikeuksien rajoittamisperuste. Turvallisuus oikeutena perusoikeusjärjestelmän sisällä nähdään ongelmallisena, sillä se mahdollistaa viranomaisen puuttumisen yksilöiden oikeuksiin perusoikeusjärjestelmän sisältä yleisen turvallisuuden varmistamisen nojalla. Kummankin oikeuden sisällössä voidaan nähdä tietynasteista epäselvyyttä, jota tarkastellaan ampuma-aseiden sääntelyn yhteydessä.
Ampuma-aseiden ollessa yhteiskunnan erityisen valvonnan alaisena, on niiden suhteen omaksuttu lainsäädännössä tarvittavan matala kynnys rajoituksille. Aseilla mahdollisesti tuotettu vahinko tiedostetaan, ja näin omaisuudensuojan rajoittamisen kynnystä ei ole asetettu liiallisen korkealle. Tämän lisäksi ampuma-aselainsäädännössä voidaan huomata puutos perusteissa varoituksen antamiselle luvan peruuttamisen sijasta. Varoituksen perusteet puuttuvat sääntelystä ja sen antaminen on sidottu vain luvan peruuttamisen kohtuuttomuusarviointiin.