Äidin reflektiivisyyden ja masentuneisuuden välinen yhteys varhaisessa vuorovaikutuksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhteyksiä äidin reflektiivisyyden ja masennusoireilun välillä vauvan ollessa noin puolivuotias. Reflektiivisyys on varhaisen vuorovaikutuksen osatekijä, jolla viitataan vanhemman kykyyn tulkita lapsen mielentiloja, kuten ajatuksia, aikomuksia ja tunteita, sekä yhdistää nämä mielentilat käyttäytymiseen. Varhaisen vuorovaikutuksen laadun on todettu vaikuttavan vauvan ja vanhemman väliseen kiintymyssuhteeseen ja olevan yhteydessä vauvan hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen on sen sijaan havaittu olevan yhteydessä turvattomaan kiintymyssuhteeseen sekä vaikuttavan negatiivisesti vauvan kehitykseen ja hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme äidin reflektiivisyyden ja masentuneisuuden välistä yhteyttä vauvan ollessa puolen vuoden ikäinen. Aiempaan tutkimustietoon nojaten asetimme hypoteesiksi äidin alhaisemman reflektiivisyyden olevan yhteydessä voimakkaampaan masennusoireiluun.

Aineistona tutkimuksessa käytettiin ”Uuden teknologian hyödyntäminen varhaisen vuorovaikutuksen analysoinnissa” -tutkimusprojektissa kerättyä aineistoa. Projektiin osallistui 63 vapaaehtoista äiti-vauvaparia. Osallistuneet äidit olivat 21–43-vuotiaita ja vauvat 5–8 kuukauden ikäisiä. Tutkitut äidit osallistuivat noin tunnin mittaiseen tutkimuskäyntiin, joka sisälsi äidin ja vauvan välisen leikkituokion sekä äidin täyttämän sähköisen kyselylomakkeen. Kyselylomakkeeseen sisältyneistä itsearviointimittareista käytimme tässä tutkimuksessa Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS)-kyselyä masentuneisuuden mittaamiseen sekä Parental Reflective Functioning Questionnaire (PRFQ)- kyselyä reflektiivisyyden mittaamiseen.

Tulosten perusteella äidin reflektiivisyydellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä masentuneisuuteen tässä aineistossa. Hypoteesimme siitä, että matalampi reflektiivisyys olisi yhteydessä voimakkaampaan masentuneisuuteen, ei näin ollen saanut tukea tämän tutkimuksen aineistossa. Tulos saattaa kuvastaa tämän tutkimuksen otoksen erityispiirteitä, sillä suurin osa osallistuneista äideistä oli hyvinvoivia, heidän masennusoireensa olivat vähäisiä ja reflektiivisyytensä keskimäärin korkealla tasolla. Aiemmissa tutkimuksissa yhteyksiä on havaittu esimerkki silloin, kun masennusoireet ovat vaikeita tai esiintyvät yhdessä muiden psyykkisten oireiden kanssa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että äidin reflektiivisyyden ja masentuneisuuden välinen yhteys ei ole yksiselitteinen, vaan saattaa olla riippuvainen esimerkiksi oireiden vaikeudesta, kestosta sekä samanaikaisista muista psyykkisistä tekijöistä.

Tutkimus toi uutta tietoa äidin reflektiivisyyden ja masentuneisuuden yhteydestä suomalaisessa aineistossa. Aihetta on tutkittu vielä vähäisesti, ja jatkossa reflektiivisyyden ja masentuneisuuden välisiä yhteyksiä on selvitettävä laajemmin. Mikäli äidin alhaisen reflektiivisyyden ja masentuneisuuden välillä löydetään yhteys, se voisi auttaa kohdentamaan tukea niille äiti–vauva-pareille, jotka tarvitsevat erityistä tukea vuorovaikutuksensa vahvistamiseen.