Vanhemman omaksumien ohjausperiaatteiden merkitys autismipiirteisen lapsen kehityksen tukemisessa: Varhaisen vanhempainohjannan pilottitutkimus

Abstract

Autismikirjolle tyypillisiä käyttäytymispiirteitä voi ilmetä jo taaperoiässä, ja niiden varhainen tunnistaminen on keskeistä lapsen kehityksen tukemisen kannalta. Varhaisessa vaiheessa aloitettujen tukitoimien ajatellaan tutkimustiedon perusteella olevan tehokkaimpia, ja uudet Käypä hoito -suositukset korostavatkin tukitoimien tarjoamista jo ennen virallista diagnoosia. Käytännössä kuntoutus alkaa kuitenkin usein vasta myöhemmin, autismikirjon diagnoosin saamisen jälkeen. Pienille autismikirjon lapsille suositellaan nykyisin intensiivisen ammattilaisen toteuttaman kuntoutuksen sijaan arjessa toteutettavia NDBI-malleihin (Naturalistic Developmental Behavioral Interventions) pohjautuvia interventioita lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemiseksi. Näiden interventioiden ytimessä ovat näyttöön perustuvat, käyttäytymistieteen ja kehityspsykologian periaatteita yhdistelevät menetelmät sekä lapsen kiinnostuksenkohteiden ja vahvuuksien hyödyntäminen. Koska vanhemmat ovat pienten lasten ensisijaisia vuorovaikutuskumppaneita, ajatellaan heidän olevan merkittävässä asemassa lapsen kehityksen tukemisessa. Vanhempien toteuttamien NDBI:den on todettu olevan tuloksellisia pienille autismikirjon lapsille, mutta varhaisia ja lyhyitä, jo ennen diagnoosia tarjottuja vanhempien toteuttamia interventioita on tutkittu toistaiseksi vähän.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lyhytkestoisen, varhaisen ja matalaintensiteettisen NDBI-malleihin pohjaavan vanhempainohjannan tuloksellisuutta eli sitä, omaksuivatko vanhemmat NDBI-periaatteita osaksi vuorovaikutustaan ja tapahtuiko lasten autismikirjon piirteissä muutosta vanhempainohjannan aikana. Lisäksi selvitettiin vanhempien ohjausperiaatteiden omaksumisen yhteyttä lasten autismikirjon piirteissä tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkimukseen osallistui 11 perhettä, joiden lapsilla oli havaittu autismikirjon piirteitä, mutta joille ei ollut vielä asetettu virallista diagnoosia. Perheet osallistuivat viidestä käynnistä koostuvaan vanhempainohjantaan, jonka tarkoituksena oli tukea vanhemman tapoja olla kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa ja sitä kautta lapsen sosiaalisen kommunikaation kehitystä. Vanhemman ohjausperiaatteiden käytössä ja lapsen autismikirjon piirteissä tapahtuneita muutoksia arvioitiin vanhemman ja lapsen välisestä leikkitilanteesta ennen ohjantaa ja sen jälkeen verrattain uusia havainnointimenetelmiä käyttäen.

Vanhemmat käyttivät ohjannan jälkeen enemmän NDBI-periaatteita niin kokonaisuutena tarkasteltuna kuin heille erityisesti ohjattujen periaatteidenkin osalta, eli olivat omaksuneet ne osaksi vuorovaikutustaan. Lasten autismikirjon piirteiden esiintyminen väheni kokonaisuudessaan, ja osa-alueittain tarkasteltuna lasten sosiaalinen kommunikaatio lisääntyi ja rajoittuneiden ja toistavien käyttäytymisen muotojen esiintyminen väheni. Lisäksi vanhempien ohjausperiaatteiden omaksuminen oli yhteydessä lasten sosiaalisen kommunikaation lisääntymiseen. Lasten autismikirjon kokonaispiirteiden tai rajoittuneiden ja toistavien käyttäytymisen muotojen vähenemiseen vanhempien ohjausperiaatteiden omaksumisella ei ollut yhteyttä.

Tutkimuksen tulokset ovat lupaavia ja tarjoavat alustavaa näyttöä siitä, että vanhemmat omaksuvat ohjausperiaatteita hyvin jo varhaisen, lyhytkestoisen ja matalaintensiteettisen vanhempainohjannan aikana. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että NDBI-periaatteet osana vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta voivat tukea autismipiirteisten taaperoiden sosiaalisen kommunikaation kehitystä. Tulokset puoltavat varhaisten tukitoimien tarjoamista jo siinä vaiheessa, kun lapsen autismikirjon piirteet havaitaan – ennen virallista autismikirjon diagnoosia. Jatkossa olisi tärkeää arvioida mahdollisuuksia sisällyttää vastaavanlaista NDBI-malleihin pohjaavaa vanhempainohjantaa osaksi lapsiperheiden palveluita, esimerkiksi neuvoloihin tai perheneuvoloihin.