Integroitu kirjallisuuskatsaus lasten välisestä digitaalisesta kiusaamisväkivallasta sosiaalisessa mediassa : Erityisenä näkökulmana vastuun jakautuminen kiusaamisväkivaltaan puuttumisessa

Abstract

Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkastellaan alle 18-vuotiaiden lasten välistä digitaalista kiusaamisväkivaltaa sosiaalisessa mediassa Suomessa ja kansainvälisessä kontekstissa. Kiusaamisväkivalta on vakava, lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia uhkaava ilmiö, joka voi varjostaa lapsena kiusatun koko loppu elämää. Digitaalisella kiusaamisväkivallalla tarkoitettaan digitaalisilla laitteilla, verkossa tai sosiaalisen median alustoilla, tapahtuvaa väkivallan tekoa, eristämistä, uhkailua, vainoa, nöyryyttämistä tai muulla tavalla häiritsemistä.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisilla kyberkiusaamista estävillä ja edistävillä tekijöillä lasten välistä digitaalista kiusaamisväkivaltaa sosiaalisessa mediassa selitetään suomalaisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa ja millaista kuvaa tutkimukset kiusaamisväkivaltaan puuttumisen ja ennaltaehkäisyn vastuusta piirtävät. Tutkielma on laadullinen kirjallisuuskatsaus ja se toteutetaan hyödyntäen integroidun kirjallisuuskatsauksen menetelmää ja systemaattista lähestymistapaa. Aineisto on kerätty 5 elektronisesta tietokannasta ja koostuu 27 vertaisarvioidusta, vuosina 2013–2025 julkaistuista tutkimusartikkeleista. Aineisto analysoidaan temaattisen analyysin menetelmää soveltaen ja tutkielman tuloksista muodostetaan uutta tietoa ja uusia näkökulmia aiheeseen tuottava synteesi.

Kirjallisuuskatsauksen aineiston tulosten mukaan sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan digitaaliseen kiusaamisväkivaltaan yhteydessä olevat estävät ja edistävät tekijät, liittyvät lapsen yksilöllisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, vanhemmuuden taitoihin, toimenpiteisiin ja resursseihin, tutkimuksiin ja seurantaan sekä politiikkaan ja yhteiskunnallisiin suorituksiin. Lasten väliseen digitaaliseen kiusaamisväkivaltaan puuttuminen ja ennaltaehkäisy näyttäytyvät Suomessa ja kansainvälisissä tutkimuksissa puolestaan edellytyksenä toimia vastuullisesti, edellytyksenä tukea vastuullisesti, edellytyksenä toteuttaa vastuullisesti, edellytyksenä järjestää vastuullisesti ja edellytyksenä tehdä vastuullisia päätöksiä.

Tutkielman tulosten mukaan lasten välistä digitaalista kiusaamisväkivaltaa sosiaalisessa mediassa voidaan selittää viiden erilaisen tulkintakehyksen kautta. Tuotettuun kuvaan, lasten välisestä digitaalisesta kiusaamisväkivallasta sosiaalisessa mediassa, vaikuttaa se, missä tutkintakehyksessä kulloinkin liikutaan ja millaisista syy- ja riskitekijöistä lasten välinen kiusaamisväkivalta sosiaalisessa mediassa nähdään johtuvan. Lapsista, jotka ovat kosketuksissa digitaaliseen kiusaamisväkivaltaan sosiaalisessa mediassa, ei ole yhdentekevää millaisena se nähdään tai mistä syystä lasten välistä digitaalista kiusaamisväkivaltaa on sosiaalisessa mediassa. Valittu tutkimuskehys on yhteydessä myös näkemykseen siitä millaisilla toimilla lasten väliseen digitaaliseen kiusaamisväkivaltaan sosiaalisessa mediassa voidaan puuttua ja ennaltaehkäistä vastuullisesti.

Tutkielman tulokset osoittavat, että lasten välinen digitaalinen kiusaamisväkivalta sosiaalisessa mediassa on vakava ja haastava ilmiö kompleksisuudessaan. Se ei ole selitettävissä yksittäisillä lapseen itseensä tai hänen ympäristöön liittyvillä tekijöillä. Lasten välinen digitaalinen kiusaamisväkivalta sosiaalisessa mediassa vaatii monitahoista ja moninaista vastuullista puuttumista ja ennaltaehkäisyä, yhteistä ymmärrystä digitaalisesta kiusaamisväkivallasta ilmiönä, pitkäkestoista seurantaa ja interventioita, koulutuksia ja vuorovaikutusta koulujen, perheiden, yhteisöjen, poliittisten päättäjien ja tutkimuksen välillä. Digitaalisen kiusaamisväkivallan uhrien, sivustaseuraajien ja kiusaajien kannalta on välttämätöntä, että lapsia kohtaavat aikuiset osaavat toimia vastuullisesti, riippumatta siitä missä tutkintakehyksessä he liikkuvat ja miten valittu kehys omaan ajatusmaailmaan ja toimintaan mahdollisesti vaikuttaa.