Mitä yi-sana (義) tarkoittaa Xunzin yhdeksännessä osassa?

Abstract

Haluan puolustaa tässä tutkielmassa kahta eri tulkintaa yi-sanan (義) merkityksestä Xunzi-teoksen yhdeksännessä osassa. Xunzin yhdeksännessä osassa on kappale, jota kutsutaan joskus nimellä "Xunzin tikapuut". Tässä kappaleessa esiintyvä yi-sana on herättänyt keskustelua. Xunzi kirjoittaa, että ihmistä ja eläintä erottaa se, että ihmisillä on yi. David Nivison on tulkinnut "tikapuiden" yin tarkoittavan velvollisuudentuntoa. Ihmistä ja eläintä erottaa siis se, että ihmisillä on velvollisuudentunto. Mutta kun otetaan huomioon Xunzin negatiivinen ihmiskäsitys, Nivisonin täytyy tarkentaa, että kyseessä on eräänlainen "tyhjä" velvollisuudentunto, eli ihmisten kyky omaksua velvollisuuksia. Ihmiset eivät ole syntyjään velvollisuudentuntoisia, vaan heidän tulee tehdä sen eteen töitä.

Käyn seuraavaksi läpi Eric Huttonin sekä minun esittämät vasta-argumentit Nivisonin yi-tulkinnalle. Olen lopulta sitä mieltä, että Nivisonin "tyhjä" velvollisuudentunto ei ole säännönmukainen tapa tulkita yitä, kun otetaan huomioon sen muut käyttötavat Xunzissa. Koko Xunzissa ei vaikuta olevan yhtään toista kohtaa, jossa yin voisi tulkita "tyhjäksi" velvollisuudentunnoksi. Tarkastelen yin erilaisia käyttötapoja Xunzissa ja tunnistan kahdeksan eri käyttötapaa, joista yleisimmät ovat yi normina ja hyveenä. Siirryn sitten puolustamaan kahta eri yi-tulkintaa, joista toisessa yi on normi ja toisessa se on hyve.

Puolustamani tulkinnat ovat Nivisonin myöhemmin esittämä "institutionaalinen" tulkinta pienillä muutoksilla ja minun ehdottamani "hyve-tulkinta". Institutionaalisessa tulkinnassa "tikapuiden" yi tarkoittaa muinaisten viisaiden kuninkaiden perustamaa yleistä moraalista järjestystä. Eläintä ja ihmistä siis erottaa se, että ihmiset ovat järjestäytyneet moraalisesti. Hyve-tulkinnassa "tikapuiden" yi tarkoittaa ihmisten hyveellistä taipumusta noudattaa tuota samaa järjestystä. Tässä tapauksessa ihmistä ja eläintä erottaa se, että ihmiset ovat hyveellisiä.

Puolustan näitä yi-tulkintoja osoittamalla, että ne sopivat yhteen "tikapuiden" muiden väitteiden kanssa, sekä osoittamalla, että ne selviävät Nivisonille aiemmin esitetyistä vasta-argumenteista. Väitän lopulta, että yi "tikapuissa" voidaan tulkita ainakin kahdella uskottavalla tavalla, joista toinen on institutionaalinen tulkinta pienillä muutoksilla ja toinen on hyve-tulkinta.