Sosiaalinen tuki sosiaalisen median riippuvuuskokemusten taustalla
Saarinen, Iida (2025)
Saarinen, Iida
2025
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2025-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505296363
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505296363
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen nuorten suomalaisten aikuisten kokemuksia sosiaalisen median riippuvuudesta. Tarkastelen riippuvuutta sosiaalisesta mediasta saatavan sosiaalisen tuen näkökulmasta, jonka vaikutuksia sosiaalisen median ongelmalliseen tai riippuvaiseen käyttöön on tutkittu toistaiseksi vähäisesti. Sosiaalinen tuki nähdään yleisesti yhtenä merkittävimmistä sosiaalisen median myönteisistä ominaisuuksista. Myönteisestä luonteesta huolimatta sosiaalisen tuen on havaittu olevan yhteydessä sosiaalisen median addiktiiviseen käyttöön.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on käytetty riippuvuuden ja sosiaalisen tuen käsitteitä sekä Housen (1981) sosiaalisen tuen muotoja. Housen (1981) mukaan sosiaalinen tuki jakautuu neljään laajaan muotoon, jotka ovat emotionaalinen tuki, tiedollinen tuki, välineellinen tuki ja arviointituki. Tutkimusaineistona on käytetty laadullista haastatteluaineistoa, jossa suomalaiset nuoret aikuiset ovat kuvailleet kokemuksiaan sosiaalisen median ongelmallisesta käytöstä ja sen omaehtoisesta rajoittamisesta. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Tulosten mukaan sosiaalisessa mediassa saadun sosiaalisen tuen koetaan vaikuttavan sosiaalisen median ongelmalliseen tai riippuvaiseen käyttöön. Havaintoja esiintyy verrattain tasaisesti emotionaalisen ja tiedollisen tuen sekä arviointituen välillä. Vähiten havaintoja esiintyy välineellisestä tuesta. Tutkittavien kokemuksissa ongelmalliseen tai riippuvaiseen käyttöön kytkeytyy tarve yhteenkuuluvuuden tunteeseen, jatkuvaan yhteydenpitoon, ajankohtaisten asioiden seuraamiseen sekä pelko paitsi jäämisestä tärkeäksi koetusta informaatiosta. Lisäksi hyödyllisten vinkkien etsiminen ja runsaan sisällön mahdollistama uteliaisuus ylläpitävät ja vahvistavat ongelmallista käyttöä. Sosiaalinen media koetaan arkeen tiiviisti kietoutuvana asiana, mikä vaikeuttaa käytön hallintaa erityisesti työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyessä. Lisäksi positiivinen palaute ja sosiaalinen hyväksyntä lisäävät tunnetta omasta arvokkuudesta, mikä voi lisätä riippuvuutta entisestään.
Tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimusta sosiaalisessa mediassa esiintyvän sosiaalisen tuen ja sosiaalisen median käytön riippuvuuden välisestä yhteydestä. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalisen median riippuvuuden ehkäisemisessä esimerkiksi kehittämällä sopivia hoito- ja tukimuotoja käyttäjille. Jatkotutkimusta tarvitaan ymmärtämään sellaisia tarpeita, joiden täyttymistä haetaan ja korvataan vain sosiaalisesta mediasta. Näitä ovat esimerkiksi yksinäisyyden, tylsyyden ja merkityksettömyyden tuntemukset ja niiden puutteesta johtuvat tarpeet. Sosiaalisesta mediasta saadun tarpeen täyttyminen voi jäädä vajaaksi, mutta käyttö lisääntyä hallitsemattomasti. Näkökulma on erityisen tärkeää modernissa yhteiskunnassa, jossa sosiaaliselta medialta ja sen addiktoivalta vaikutukselta on vaikeaa välttyä kokonaan.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on käytetty riippuvuuden ja sosiaalisen tuen käsitteitä sekä Housen (1981) sosiaalisen tuen muotoja. Housen (1981) mukaan sosiaalinen tuki jakautuu neljään laajaan muotoon, jotka ovat emotionaalinen tuki, tiedollinen tuki, välineellinen tuki ja arviointituki. Tutkimusaineistona on käytetty laadullista haastatteluaineistoa, jossa suomalaiset nuoret aikuiset ovat kuvailleet kokemuksiaan sosiaalisen median ongelmallisesta käytöstä ja sen omaehtoisesta rajoittamisesta. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Tulosten mukaan sosiaalisessa mediassa saadun sosiaalisen tuen koetaan vaikuttavan sosiaalisen median ongelmalliseen tai riippuvaiseen käyttöön. Havaintoja esiintyy verrattain tasaisesti emotionaalisen ja tiedollisen tuen sekä arviointituen välillä. Vähiten havaintoja esiintyy välineellisestä tuesta. Tutkittavien kokemuksissa ongelmalliseen tai riippuvaiseen käyttöön kytkeytyy tarve yhteenkuuluvuuden tunteeseen, jatkuvaan yhteydenpitoon, ajankohtaisten asioiden seuraamiseen sekä pelko paitsi jäämisestä tärkeäksi koetusta informaatiosta. Lisäksi hyödyllisten vinkkien etsiminen ja runsaan sisällön mahdollistama uteliaisuus ylläpitävät ja vahvistavat ongelmallista käyttöä. Sosiaalinen media koetaan arkeen tiiviisti kietoutuvana asiana, mikä vaikeuttaa käytön hallintaa erityisesti työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyessä. Lisäksi positiivinen palaute ja sosiaalinen hyväksyntä lisäävät tunnetta omasta arvokkuudesta, mikä voi lisätä riippuvuutta entisestään.
Tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimusta sosiaalisessa mediassa esiintyvän sosiaalisen tuen ja sosiaalisen median käytön riippuvuuden välisestä yhteydestä. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalisen median riippuvuuden ehkäisemisessä esimerkiksi kehittämällä sopivia hoito- ja tukimuotoja käyttäjille. Jatkotutkimusta tarvitaan ymmärtämään sellaisia tarpeita, joiden täyttymistä haetaan ja korvataan vain sosiaalisesta mediasta. Näitä ovat esimerkiksi yksinäisyyden, tylsyyden ja merkityksettömyyden tuntemukset ja niiden puutteesta johtuvat tarpeet. Sosiaalisesta mediasta saadun tarpeen täyttyminen voi jäädä vajaaksi, mutta käyttö lisääntyä hallitsemattomasti. Näkökulma on erityisen tärkeää modernissa yhteiskunnassa, jossa sosiaaliselta medialta ja sen addiktoivalta vaikutukselta on vaikeaa välttyä kokonaan.
