"Jokainen voi parantaa aivojensa hyvinvointia": Ihmiskuva ja ihmiskäsitys Helsingin Sanomien aivoaiheisissa tiedeuutisissa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tutkin kahdeksaa Helsingin Sanomien aivoaiheista tiedeartikkelia vuosilta 2023–2025. Aivoaiheinen journalismi on lisääntynyt osana neurokulttuurin nousua viime vuosikymmeninä, ja tutkimukseni tavoitteena on selvittää, kuinka aivot kehystetään ihmisyyden ongelmien ja niiden ratkaisujen kannalta, ja millaista ihmiskuvaa ja ihmiskäsitystä aivojen merkitystä korostavan journalismin taustalla voi olla. Tutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu tiedejournalismin määrittelystä, neurokulttuurin ja neuroessentialismin käsitteiden avaamisesta, sekä aivoaiheisen ihmiskuvan ja ihmiskäsityksen suhteesta edellä mainittuihin. Tutkimusaineistoni koostuu kahdeksasta Helsingin Sanomissa julkaistusta aivoaiheisesta tiedeartikkelista, joita analysoin Robert Entmanin kehysanalyysin määritelmän avulla. Entmanin mukaan kehys määritellään ongelman löytämisen, sen syiden ja seurausten tulkitsemisen, moraalisen arvottamisen ja ratkaisujen ehdottamisen mukaisesti. Analyysissäni löysin aineistoistani neljä toistuvaa kehystä: mielenterveyden ongelmien kehys, työelämän kuormituksen kehys, liikunnan ja aivoterveyden kehys ja keskittymisen rapautumisen kehys. Mielenterveyden ongelmien kehys esiintyi aineistoissani eniten, ja se antoi jo merkittävää osviittaa siitä, että ihmisen kokemuksellisuutta selitetään yhä enemmän aivotiloina ja häiriökeskeisyyden kautta, mikä on osa laajempaa yhteiskunnallista medikalisoitumiskehitystä. Kehysanalyysini tulosten myötä löysin aineistoistani viitteitä siitä, että aivoaiheisen tiedejournalismin välittämä ihmiskuva puoltaa etenkin biologista determinismiä. Ihmiskäsityksen havaitsin nojaavan voimakkaasti dualistiseen perinteeseen, jossa ihminen hahmotetaan mieli-ruumis- sekä järki-tunteet –dikotomioiden kautta. Pohdinnassa analysoin näitä tuloksia ja niiden yhteiskunnallisia merkityksiä, sekä jatkotutkimusta vaativia näkökulmia.