Muistojen eläväisyys ja uudelleeneläminen psykedeelikokemuksen jälkeen

Abstract

Jo 1950-luvun tutkimuksesta lähtien psykedeelien on havaittu voimistavan elämäkertamuistojen kokemista, erityisesti muistojen eläväisyyttä ja niiden uudelleenelämistä. Tästä huolimatta psykedeelien ja elämäkertamuistin tutkimus on jäänyt vähäiseksi. Psykedeelien vaikutusta elämäkertamuistiin on jossain määrin tutkittu psykedeelikokemuksen aikana. Pidempiaikaisia vaikutuksia muistiin ei kuitenkaan ole tarkasteltu lainkaan, vaikka psykedeelien on havaittu aiheuttavan muita jälkivaikutuksia. Elämäkertamuisti on tärkeä osa ihmisen narratiivista identiteettiä ja minän yhtenäisyyttä ja täten myös tärkeä komponentti terapeuttisessa työskentelyssä. Psykedeeliavusteinen terapia yleisesti tapahtuu vasta psykedeelien akuuttien vaikutusten laannuttua, minkä takia olisi tärkeä tunnistaa, millainen terapeuttinen ikkuna psykedeelien vaikutuksilla on elämäkertamuistiin. Tutkielmamme tavoitteena oli selvittää, lisäävätkö psykedeelit elämäkertamuistin koettua eläväisyyttä ja uudelleenelämistä vielä psykedeelin akuuttien vaikutusten laannuttua.

Tutkimuksemme aineisto kerättiin osana Autopsy-tutkimusprojektia. Tutkimukseen osallistui ympäri maailmaa yli 18-vuotiaita aikuisia, jotka aikoivat käyttää psykoaktiivisen annostuksen verran pitkävaikutteista klassista psykedeeliä lähitulevaisuudessa. Elämäkertamuistin kokemista tarkasteltiin Autobiographical Recollection Test (ART) -mittarilla 1–2 päivää ennen psykedeelin nauttimista (T1) sekä uudelleen 1–3 päivää (T2) ja 3–5 viikkoa nauttimisen jälkeen (T3). Alkuperäisen aineiston osallistujista (N = 139) analyysiimme valikoituivat ne, jotka olivat täyttäneet ART-mittarin kaikissa mittausvaiheissa (n = 27), tai vain T1- ja T2-vaiheissa (n = 44). Analyysissamme vertasimme eläväisyyttä ja uudelleenelämistä kartoittavien väittämien pisteiden keskiarvoja eri mittausvaiheissa. Tarkastelimme myös muutoksia ART-mittarin kokonaispisteissä. Tuloksissa ei havaittu merkitsevää eroa muistojen koetussa eläväisyydessä ja uudelleenelämisessä psykedeelikokemuksen jälkeen kummassakaan mittausvaiheessa.

Siitä huolimatta, että hypoteesimme eivät saaneet tukea, tulokset tarjoavat tietoa elämäkertamuistin luonteesta sekä ehdotuksia jatkotutkimukselle. Merkittävien erojen puute voi kertoa siitä, että kokemus elämäkertamuistin eläväisyydestä ja uudelleenelämisestä on suhteellisen pysyväpiirteistä, eikä yksi kokemus aiheuta pitkäaikaisia muutoksia. Tuloksille on kuitenkin muitakin mahdollisia selityksiä, kuten se, että psykedeelikokemus vaatii ohjausta tutkimaan oman elämän muistoja, jotta niiden kokemisessa tapahtuisi muutos. Tutkimuksemme on ensimmäinen, joka tutkii psykedeelikokemuksen pitkäaikaisia vaikutuksia elämäkertamuistiin. Tuloksemme korostavat tarvetta jatkotutkimukselle psykedeelien vaikutuksista elämäkertamuistiin. Psykedeelien pitkäaikaisten vaikutusten syvempi ymmärtäminen tukisi psykedeeliavusteisen terapian kehitystä hoitomuotona.