Aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden henkilöiden kasvojen lihasten puheterapeuttinen kuntoutus Suomessa: Kyselytutkimus

Abstract

Aivoverenkiertohäiriö (AVH) on yhteinen termi erilaisille aivoverisuonten ja aivoverenkierron häiriöille. Aivoverenkiertohäiriön esiintyvyys Suomessa on noin 100 0000 ja vuosittainen ilmaantuvuus noin 24 000. Aivoverenkiertohäiriö voi vaurion laajuudesta ja sijainnista riippuen aiheuttaa erilaisia negatiivisia vaikutuksia yksilön elämään, yhtenä näistä kasvojen lihasten toimintahäiriö, joka edelleen voi heikentää yksilön fyysistä toimintakykyä, henkistä hyvinvointia sekä yleisesti elämänlaatua. Kasvojen lihasten kuntoutuksella on mahdollista parantaa toimintakykyä sekä psykososiaalista hyvinvointia, mutta AVH:n sairastaneiden henkilöiden kasvojen lihasten kuntoutusta on tutkittu hyvin vähän, erityisesti uudempien kuntoutusmenetelmien kuten neuromuskulaarisen sähköstimulaation (NMES) kohdalla. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia käytänteitä sekä menetelmiä puheterapeutit hyödyntävän AVH:n sairastaneiden henkilöiden kasvojen alaosan lihasten kuntoutuksessa, sekä minkälaisia näkemyksiä puheterapeuteilla on liittyen tämänhetkiseen kasvojen alaosan lihasten kuntoutukseen AVH:n sairastaneilla henkilöillä. Yksittäisistä kuntoutusmenetelmistä puheterapeuttien käytänteitä sekä näkemyksiä haluttiin kartoittaa erityisesti NMES:n kohdalla. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena, ja tutkimusaineisto (n = 23) koostui aikuisneurologista työtä tekevien puheterapeuttien vastauksista. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin sekä määrällisesti kuvaavien tunnuslukujen avulla.

Tutkimuksen tuloksissa havaittiin, että AVH:n sairastaneiden henkilöiden kasvojen alaosan lihasten puheterapeuttisissa arviointi- ja kuntoutuskäytänteissä on huomattavissa vaihtelua niin perinteisen kuntoutuksen kuin sähköstimulaatiokuntoutuksen kohdalla. Tutkittavista suurin osa raportoi osallistuneensa aiheeseen liittyvään koulutukseen ja arvioi osaavansa kuntouttaa AVH:n sairastaneiden henkilöiden kasvojen alaosan lihaksia. Kuitenkin vielä suurempi osa tutkittavista raportoi kokevansa lisätiedon tai ammatillisen koulutuksen tarvetta liittyen aiheeseen. Tulokset korostavat tutkimusnäytön ja lisätiedon tarvetta arviointi- ja kuntoutusmenetelmien sekä kuntoutuksessa hyödynnettävien käytänteiden kohdalla liittyen AVH:n sairastaneiden henkilöiden kasvojen alaosan lihasten puheterapeuttiseen hoitoon. Tutkielman tulokset tarjoavat uusia näkökulmia tutkimuksen sekä koulutuksen kehittämiseen, ja lisäävät tietoa kliinisen työn käytännönsuositusten kehittämiseen puheterapeuttien AVH:n sairastaneiden henkilöiden kasvojen lihasten kuntoutuksessa hyödyntämien käytänteiden ja menetelmien sekä näkemysten kartoittamisen kautta.