Sopimusoikeuden keinot yritysten allianssiprojektien hallinnassa : Ennakoiva oikeusajattelu ja suhdesopiminen

Abstract

Projektit niiden monissa eri muodoissa ovat aina vain kasvava osa yritystoimintaa. Projektit voivat olla liiketoiminnan toteuttamisen tapa, organisaation muoto tai itse tarjoama. Projektinhallinnan tueksi on luotu lukemattomia viitekehyksiä, ohjeita ja työkaluja, jotka tähtäävät tasapainotteluun projektin laajuuden, kustannusten ja aikataulun välillä. Toinen kasvava trendi, joka liittyy läheisesti projektifikaatioon, on verkostoituminen. Keskustelu ja tutkimus yritysverkostoitumisesta ja yritysten välisestä yhteistyöstä on kattavaa ja monipuolista, sillä muuttuvassa maailmassa ja sen kasvavissa vaatimuksissa harva yritys pärjää yksin. Projektifikaation ja verkostoitumisen merkityksen kasvamisen ilmentymä on kasvava trendi allianssiprojekteista. Allianssiprojektit ovat usean yrityksen tiivistä yhteistyötä toteuttavia projekteja, jota ovat tyypillisesti laajoja, monimutkaisia ja vaativat mittavia investointeja. Allianssiprojektien erityispiirteet, kuten yhteinen päätöksenteko, riskin, voiton ja tappion jakautuminen sekä korkea riippuvuus projektin toisista osallisista tuovat etuja sekä haasteita allianssiprojektin onnistumiselle. Onnistuminen vaatii erittäin osaavaa projektin- ja projektitoimijoiden välisten suhteiden hallintaa. Allianssiprojekti eroaa tavallisesta yhteistyöprojektista myös sopimusrakenteensa osalta. Toisin kuin perinteisissä projektimalleissa, joissa toimijat tekevät erillisiä kaksipuolisia sopimuksia, projektialliansseissa käytetään monen osapuolen välistä allianssisopimusta. Kaikki keskeiset osapuolet järjestyvät saman sopimuksen alle muodostaen tilapäisen allianssiorganisaation. Tämä organisaatio mahdollistaa yhteisen toimintakehyksen, jossa jaetaan paitsi vastuut myös projektin tavoitteet, riskit ja hyödyt. Allianssiprojektien onnistuminen vaatii siis paitsi hyvää projektinhallintaa, myös tehokasta sopimustoimintaa, joka ei rajoitu juridisiin sitoumuksiin, vaan tukee myös yhteistyötä, kommunikaatiota ja riskienhallintaa. Tutkimuksessa kartoitetaan, minkälaisia haasteita allianssiprojekteissa on, miten niiden hallinnassa tulee huomioida Suomen sopimusoikeuden rajoituksia ja mahdollisuuksia, ja mitä keinoja ja näkökulmia sopimusoikeuden ja projektinhallinnan tutkimuskirjallisuus tarjoaa näihin haasteisiin vastaamiseksi. Sopimustoiminta voi merkittävästi tukea projektinhallintaa erityisesti suhteiden hallinnassa, luottamuksen rakentamisessa ja konfliktien ennaltaehkäisyssä. Vaikka sopimustoiminnan painoarvo vaihtelee, sen merkitys korostuu erityisesti monimutkaisissa ja yhteistyöhön perustuvissa projekteissa. Erityisesti esiin tulevat ennakoiva oikeusajattelu sekä suhdesopiminen, joiden elementit soveltuvat erityisen hyvin allianssiprojekteihin, joissa menestys perustuu toimivaan yhteistyökulttuuriin, yhtenäisiin tavoitteisiin ja jatkuvaan vuorovaikutukseen. Ennakoiva oikeusajattelu korostaa konfliktien ennaltaehkäisyä ja yhteisten tavoitteiden tukemista, kun taas suhdesopiminen rakentuu luottamukseen, epämuodollisiin normeihin ja jatkuvaan vuorovaikutukseen erityisesti monimutkaisissa ja muuttuvissa hankkeissa. Nämä ovat elementtejä, joita allianssisopimuksista löytyy jo ennalta, ja joita korostamalla ja laajentamalla voidaan edistää sopimustoiminnan potentiaalia projektinhallinnan tukena. Tutkimus on toteutettu käytännöllisen lainopin ja narratiivisen kirjallisuuskatsauksen metodein. Tutkimuksen tavoitteena on täydentää projektinhallinnan tutkimusta sopimusoikeuden näkökulmalla sekä sopimusoikeuden tutkimusta projektinhallinnan näkökulmalla.