Suomen energiapolitiikan valmisteluverkosto : eturyhmien vaikuttaminen energiasektorin lainvalmisteluun
Herkman, Antti (2025)
Herkman, Antti
2025
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505276273
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505276273
Tiivistelmä
Tutkielman tehtävänä oli kartoittaa eturyhmien virallista vaikuttamista Suomen energiapolitiikan lainvalmisteluun vuosina 1999–2022. Tutkimusaineistona käytettiin mahdollisimman kattavaa energiapolitiikan lainvalmisteluaineistoa, joka käsittää yhteensä 114 energiasektorin kannalta merkittävän lain valmistelun. Kustakin lainvalmisteluprosessista tarkastelun kohteeksi otettiin ministeriöiden asettamat valmistelutyöryhmät, lausuntokierrokset ja eduskunnan valiokuntien asiantuntijakuulemiset sekä niihin osallistuneet organisaatiot. Näin muodostettua verkostoaineistoa analysoitiin verkostoanalyysiin kuuluvilla toimija- ja rakennetason tunnusluvuilla sekä muilla tilastollisilla menetelmillä.
Tulosten perusteella energiapolitiikan lainvalmistelussa keskeisimmät osallistujaryhmät olivat ministeriöt, valtion virastot, elinkeinoelämän järjestöt ja energiayhtiöt. Muut järjestöt ja tiedeyhteisö osallistuivat valmisteluun huomattavasti harvemmin. Työryhmäjäsenyydet jakautuivat selvästi epätasaisemmin kuin lausunnot ja valiokuntakuulemiset. Kaikki valmisteluareenat olivat verkostorakenteeltaan keskittyneitä ja harvoja. Energiapolitiikan eri osa-alueilla (päästökauppa, sähkömarkkinat ja energiaverotus) havaittiin eroja eturyhmien asemissa, mutta osa-alueiden verkostot olivat rakenteeltaan samankaltaisia. Energiapolitiikan valmisteluverkoston rakenne säilyi vakaana koko tarkastelujakson ajan, vaikka verkosto avautui uusille toimijoille. Vakiintuneet toimijat säilyttivät keskeisen asemansa verkoston keskustassa.
Suomen energiapolitiikan ydinsisäpiiri koostui edelleen tietyistä ministeriöistä, valtion virastoista, energia-alan järjestöistä ja energiayhtiöistä. Politiikkaverkostojen typologian perusteella energiapolitiikan valmisteluverkostoa voitiin luonnehtia hybridiksi, jossa oli sekä institutionalisoituneen ja suljetun päätöksentekoyhteisön että epävakaan ja avoimen asiaverkoston piirteitä. Tutkielma tuki aiempia havaintoja energiapolitiikan keskittyneestä valtarakenteesta mutta avautuneesta politiikkaverkostosta.
Tulosten perusteella energiapolitiikan lainvalmistelussa keskeisimmät osallistujaryhmät olivat ministeriöt, valtion virastot, elinkeinoelämän järjestöt ja energiayhtiöt. Muut järjestöt ja tiedeyhteisö osallistuivat valmisteluun huomattavasti harvemmin. Työryhmäjäsenyydet jakautuivat selvästi epätasaisemmin kuin lausunnot ja valiokuntakuulemiset. Kaikki valmisteluareenat olivat verkostorakenteeltaan keskittyneitä ja harvoja. Energiapolitiikan eri osa-alueilla (päästökauppa, sähkömarkkinat ja energiaverotus) havaittiin eroja eturyhmien asemissa, mutta osa-alueiden verkostot olivat rakenteeltaan samankaltaisia. Energiapolitiikan valmisteluverkoston rakenne säilyi vakaana koko tarkastelujakson ajan, vaikka verkosto avautui uusille toimijoille. Vakiintuneet toimijat säilyttivät keskeisen asemansa verkoston keskustassa.
Suomen energiapolitiikan ydinsisäpiiri koostui edelleen tietyistä ministeriöistä, valtion virastoista, energia-alan järjestöistä ja energiayhtiöistä. Politiikkaverkostojen typologian perusteella energiapolitiikan valmisteluverkostoa voitiin luonnehtia hybridiksi, jossa oli sekä institutionalisoituneen ja suljetun päätöksentekoyhteisön että epävakaan ja avoimen asiaverkoston piirteitä. Tutkielma tuki aiempia havaintoja energiapolitiikan keskittyneestä valtarakenteesta mutta avautuneesta politiikkaverkostosta.
