Päiväkotiajan muistot osana identiteetin rakentumista
Smolander, Minttu (2025)
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505276270
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505276270
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, miten aikuisten varhaislapsuuden päiväkotiajan muistot kytkeytyvät heidän identiteettinsä rakentumiseen. Tarkastelun kohteena oli (1) millaisia muistoja 1973–2012 aikavälillä syntyneillä aikuisilla on päiväkotiajalta ja miten ne linkittyvät identiteettiin sekä (2) miten aikuiset itse kuvaavat päiväkodin merkitystä oman identiteettinsä rakentumisessa.
Laadullinen aineisto koostui 15 suomalaisen, iältään 25–58-vuotiaan avoimista kertomuksista, jotka kerättiin Google Forms -kyselyllä keväällä 2025 ja analysoitiin kuvailevan fenomenologian periaattein lyhennetyn “kaksi kertaa neljä” -menetelmän avulla (Toikkanen & Virtanen 2018; Perttula 1995). Fenomenologinen analyysi paljasti viisi muistoteemaa: huomion saaminen ja esiintyminen, turvallisuuden ja hoivan hetket, arkirutiinit ja rituaalit, leikin vapaus ja luovuus sekä sosiaaliset suhteet ja kuulumisen tunteet.
Tuloksia peilattiin elämänkulun teorian periaatteisiin (ajoitus, verkostot, toimijuus, kumuloituvuus, transitiot), mikä osoitti, että sekä suurten käännekohtien hetket että arjen toistuvat rituaalit voivat rakentaa lapsen identiteettiä voimavaraksi, joka vahvistaa rohkeutta, luottamusta, luovuutta ja yhteenkuuluvuuden kokemusta läpi elämän. Tulokset korostavat varhaiskasvatuksen pitkäkestoista vaikutusta identiteetin rakentumiseen ja tarjoavat suuntaviivoja pedagogisten käytäntöjen kehittämiseen.
Laadullinen aineisto koostui 15 suomalaisen, iältään 25–58-vuotiaan avoimista kertomuksista, jotka kerättiin Google Forms -kyselyllä keväällä 2025 ja analysoitiin kuvailevan fenomenologian periaattein lyhennetyn “kaksi kertaa neljä” -menetelmän avulla (Toikkanen & Virtanen 2018; Perttula 1995). Fenomenologinen analyysi paljasti viisi muistoteemaa: huomion saaminen ja esiintyminen, turvallisuuden ja hoivan hetket, arkirutiinit ja rituaalit, leikin vapaus ja luovuus sekä sosiaaliset suhteet ja kuulumisen tunteet.
Tuloksia peilattiin elämänkulun teorian periaatteisiin (ajoitus, verkostot, toimijuus, kumuloituvuus, transitiot), mikä osoitti, että sekä suurten käännekohtien hetket että arjen toistuvat rituaalit voivat rakentaa lapsen identiteettiä voimavaraksi, joka vahvistaa rohkeutta, luottamusta, luovuutta ja yhteenkuuluvuuden kokemusta läpi elämän. Tulokset korostavat varhaiskasvatuksen pitkäkestoista vaikutusta identiteetin rakentumiseen ja tarjoavat suuntaviivoja pedagogisten käytäntöjen kehittämiseen.