Virtuaaliyhteisöjen rooli eskapismin ja ongelmapelaamisen välisessä yhteydessä
Osma, Teijo (2025)
2025
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505276219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505276219
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan virtuaaliyhteisöjen roolia eskapismin ja ongelmapelaamisen välisessä yhteydessä. Digipelaaminen on yleistynyt merkittävästi ja sen rinnalla myös ongelmapelaaminen on noussut yhteiskunnalliseksi huolenaiheeksi. Tutkielma lähestyy ongelmapelaamista motivaationäkökulmasta. Erityisesti tutkielmassa keskitytään eskapismiin eli todellisuuden ja ongelmien pakenemisen motiiviin. Lisäksi tarkastellaan sosiaalisia tekijöitä, kuten pelaamiseen liittyviä virtuaaliyhteisöjä, joiden vaikutusta ongelmapelaamiseen ja eskapismiin ei ole aiemmin tutkittu laajasti.
Tutkimusaineisto (N = 1530) koostui kuudesta mittauspisteestä vuosilta 2021–2023. Aineisto kerättiin osana Tampereen yliopiston tutkimushanketta. Aineistossa mitattiin ongelmapelaamista IGDT-10-mittarilla, eskapismia MTPI-R-mittarilla ja pelaamisen virtuaaliyhteisöihin osallistumista keskustelufoorumeilla. Analyysimenetelminä käytettiin lineaarista regressioanalyysiä ja pseudo-Poisson-regressiota. Analyysiin sisällytettiin kiinteitä vaikutuksia, joiden avulla pitkittäistarkastelussa voitiin kontrolloida yksilöllisiä ja ajallisia tekijöitä.
Tulosten perusteella eskapismi on vahvasti yhteydessä ongelmapelaamiseen. Myös aktiivisuus virtuaaliyhteisöissä on yhteydessä ongelmapelaamiseen. Virtuaaliyhteisöt moderoivat eskapismin vaikutusta ongelmapelaamiseen. Korkea aktiivisuus virtuaaliyhteisöissä heikentää eskapismin yhteyttä ongelmapelaamiseen. Tämä viittaa siihen, että virtuaaliyhteisöt voivat toimia riskitekijänä sekä samanaikaisesti suojaavana tekijänä eskapistisesti motivoituneille pelaajille. Korkea aktiivisuus virtuaaliyhteisöissä vähentää merkittävästi eskapistisesta pelaamisesta johtuvia haittoja verrattuna matalaan aktiivisuuteen. Taustalla saattaa olla esimerkiksi virtuaaliyhteisöjen kyky kompensoida fyysisessä ympäristössä täyttymättömiä sosiaalisia tarpeita. Tutkielma tuo uutta tietoa ongelmapelaamisen sosiaalisista ulottuvuuksista ja korostaa tarvetta tarkastella pelaamista laajempana sosiaalisena ilmiönä.
Tutkimusaineisto (N = 1530) koostui kuudesta mittauspisteestä vuosilta 2021–2023. Aineisto kerättiin osana Tampereen yliopiston tutkimushanketta. Aineistossa mitattiin ongelmapelaamista IGDT-10-mittarilla, eskapismia MTPI-R-mittarilla ja pelaamisen virtuaaliyhteisöihin osallistumista keskustelufoorumeilla. Analyysimenetelminä käytettiin lineaarista regressioanalyysiä ja pseudo-Poisson-regressiota. Analyysiin sisällytettiin kiinteitä vaikutuksia, joiden avulla pitkittäistarkastelussa voitiin kontrolloida yksilöllisiä ja ajallisia tekijöitä.
Tulosten perusteella eskapismi on vahvasti yhteydessä ongelmapelaamiseen. Myös aktiivisuus virtuaaliyhteisöissä on yhteydessä ongelmapelaamiseen. Virtuaaliyhteisöt moderoivat eskapismin vaikutusta ongelmapelaamiseen. Korkea aktiivisuus virtuaaliyhteisöissä heikentää eskapismin yhteyttä ongelmapelaamiseen. Tämä viittaa siihen, että virtuaaliyhteisöt voivat toimia riskitekijänä sekä samanaikaisesti suojaavana tekijänä eskapistisesti motivoituneille pelaajille. Korkea aktiivisuus virtuaaliyhteisöissä vähentää merkittävästi eskapistisesta pelaamisesta johtuvia haittoja verrattuna matalaan aktiivisuuteen. Taustalla saattaa olla esimerkiksi virtuaaliyhteisöjen kyky kompensoida fyysisessä ympäristössä täyttymättömiä sosiaalisia tarpeita. Tutkielma tuo uutta tietoa ongelmapelaamisen sosiaalisista ulottuvuuksista ja korostaa tarvetta tarkastella pelaamista laajempana sosiaalisena ilmiönä.