Oliko tää nyt ehkä vähän liikaa?: Liiallinen itsestäkertominen kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa kertojan näkökulmasta
Kivioja, Vilhelmiina (2025)
2025
Viestinnän maisteriohjelma - Master's Programme in Speech Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505266188
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505266188
Tiivistelmä
Itsestäkertominen on tärkeä osa ihmissuhteitamme ja erityisesti niiden muodostumista. Itsestäkertominen ei kuitenkaan aina ole helppoa, vaan se on jatkuvaa tasapainoilua tiedon kertomisen ja kertomatta jättämisen välillä. Joskus tapahtuu virhearvioita ja kerrotaan esimerkiksi liialliselta tuntuvia määriä itsestä. Nämä virhearviot voivat aiheuttaa negatiivisia tunteita ja näkyä myöhemmin vuorovaikutustilanteissa.
Tutkimusongelma on ”Millainen ilmiö liiallinen itsestäkertominen on kertojan näkökulmasta kuvattuna?” Tätä lähdetään selvittämään tarkastelemalla liiallisen itsestäkertomisen tilanteita ja niissä liiallisuutta edesauttavia vuorovaikutustekijöitä. Lisäksi tarkastellaan liiallisen itsestäkertomisen jälkeen ilmenevää sisäistä turbulenssia. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla ja aineisto muodostuu 10 haastattelusta. Haastateltavat ovat henkilöitä, ketkä tunnistavat kokeneensa liiallista itsestäkertomista. Aineiston analyysimetodi on aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Tuloksista selviää, että liiallinen itsestäkertominen on hyvin tunnistettu ilmiö. Liiallinen itsestäkertominen liittyi erilaisiin vuorovaikutustekijöihin, jotka edesauttoivat liiallista kertomista. Tällaisia tekijöitä olivat esimerkiksi halu samaistua, osallistua keskusteluun ja tutustua ihmiseen. Syitä miksi itsestäkertominen tuntui liialliselta oli monia, esimerkiksi suhteen taso ja kerrotun aiheen herkkyys. Kaikki haastateltavat tunnistivat liiallisella itsestäkertomisella olevan myös negatiivisia seurauksia ja kokemusten vaikuttavan myös jatkossa vuorovaikutustilanteissa. Itsestä liikaa kertominen aiheutti pelkoja esimerkiksi muiden negatiivisista mielipiteistä itseä kohtaan ja tiedon leviämisestä. Haastateltavilla oli erilaisia strategioita päästä yli liiallisen itsestäkertomisen aiheuttamista negatiivisista tunteista.
Tutkimusongelma on ”Millainen ilmiö liiallinen itsestäkertominen on kertojan näkökulmasta kuvattuna?” Tätä lähdetään selvittämään tarkastelemalla liiallisen itsestäkertomisen tilanteita ja niissä liiallisuutta edesauttavia vuorovaikutustekijöitä. Lisäksi tarkastellaan liiallisen itsestäkertomisen jälkeen ilmenevää sisäistä turbulenssia. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla ja aineisto muodostuu 10 haastattelusta. Haastateltavat ovat henkilöitä, ketkä tunnistavat kokeneensa liiallista itsestäkertomista. Aineiston analyysimetodi on aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Tuloksista selviää, että liiallinen itsestäkertominen on hyvin tunnistettu ilmiö. Liiallinen itsestäkertominen liittyi erilaisiin vuorovaikutustekijöihin, jotka edesauttoivat liiallista kertomista. Tällaisia tekijöitä olivat esimerkiksi halu samaistua, osallistua keskusteluun ja tutustua ihmiseen. Syitä miksi itsestäkertominen tuntui liialliselta oli monia, esimerkiksi suhteen taso ja kerrotun aiheen herkkyys. Kaikki haastateltavat tunnistivat liiallisella itsestäkertomisella olevan myös negatiivisia seurauksia ja kokemusten vaikuttavan myös jatkossa vuorovaikutustilanteissa. Itsestä liikaa kertominen aiheutti pelkoja esimerkiksi muiden negatiivisista mielipiteistä itseä kohtaan ja tiedon leviämisestä. Haastateltavilla oli erilaisia strategioita päästä yli liiallisen itsestäkertomisen aiheuttamista negatiivisista tunteista.