Luokanopettajan vallankäyttö ja oppilaan asemoituminen: Yliopisto-opiskelijoiden eläytymiskuvaukset luokanopettajan toiminnasta
Pusa, Maija-Katariina (2025)
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505266178
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505266178
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tavoitteena oli tarkastella luokanopettajan vallankäyttöä ja sekä oppilaan että opettajan asemoitumista suhteessa siihen yliopisto-opiskelijoiden kuvaamana. Vallan teoreettinen määrittely tutkimuksessa perustui Michel Foucault’n ajatukseen vallasta suhteena. Valtasuhteissa tärkeää on vapaus sekä vastarinnan mahdollisuus ja vallan käsitetään tuottavan subjekteja.
Tutkimusaineisto kerättiin eläytymismenetelmällä Tampereen yliopiston opiskelijoilta. Aineistonkeruu toteutettiin kahdella eri kurssin luennolla, joiden aikana opiskelijat saivat vapaaehtoisesti osallistua tutkimukseen. Opiskelijoita pyydettiin eläytymään kuudesluokkalaisen oppilaan rooliin ja kuvailemaan luokanopettajan reilua tai epäreilua toimintaa. Aineisto koostui siis kuvitteellisista kertomuksista (N=35) luokanopettajan mahdollisesta toiminnasta.
Tutkimuksen tuloksissa ilmeni erilaisia vallankäytön tapoja, joihin oppilaan kuvattiin asemoituvan eri tavoin. Luokanopettaja käytti valtaa esimerkiksi oppilaiden järjestämiseen, rankaisemiseen ja arviointiin sekä heidän koulunkäyntinsä helpottamiseen. Oppilaita järjestettiin tilassa esimerkiksi opettajan määrätessä istumapaikat tai ryhmätehtävien ryhmät. Rankaiseminen oli joissain tilanteissa reilua, kuten kiusaajaa rangaistaessa. Toisissa tilanteissa opettaja saattoi rangaista epäreilusti toiminnasta, johon oppilas ei osallistunut. Arviointi ilmeni kuvauksissa epäreiluna ja siihen saattoi liittyä suosimista tai virheellisiä rangaistuksia käytöksestä. Oppilaan aseman ja vaikutusmahdollisuuksien kuvailut jakautuivat kehyskertomusvariaation mukaan. Reilun luokanopettajan toiminnan kuvauksissa oppilaan kuvattiin voivan kertoa opettajalle tarpeistaan, joihin opettaja toiminnallaan vastaa. Epäreilun luokanopettajan toiminnan taas kuvattiin pienentävän oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia selvästi: oppilaalle ei annettu mahdollisuutta kertoa näkemystään. Myös vallankäytön muotojen vaikutuksia oppilaan motivaatioon kuvattiin sekä reilun että epäreilun toiminnan kuvauksissa.
Tulokset osoittavat siis vallankäytön aiheuttavan sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia ja niiden pohjalta voikin kysyä, miten myönteisiä kokemuksia vallankäytöstä voitaisiin koulussa lisätä. Koulutuksen resursseja lisäämällä voisi opettajille jäädä enemmän aikaa esimerkiksi yksilöllisten tarpeiden huomioimiselle. Jatkotutkimusta voisi tehdä oppilaiden vastarinnan mahdollisuuksista tai opettajan valtaan liittyvien käsitysten muuttumisesta uran aikana.
Tutkimusaineisto kerättiin eläytymismenetelmällä Tampereen yliopiston opiskelijoilta. Aineistonkeruu toteutettiin kahdella eri kurssin luennolla, joiden aikana opiskelijat saivat vapaaehtoisesti osallistua tutkimukseen. Opiskelijoita pyydettiin eläytymään kuudesluokkalaisen oppilaan rooliin ja kuvailemaan luokanopettajan reilua tai epäreilua toimintaa. Aineisto koostui siis kuvitteellisista kertomuksista (N=35) luokanopettajan mahdollisesta toiminnasta.
Tutkimuksen tuloksissa ilmeni erilaisia vallankäytön tapoja, joihin oppilaan kuvattiin asemoituvan eri tavoin. Luokanopettaja käytti valtaa esimerkiksi oppilaiden järjestämiseen, rankaisemiseen ja arviointiin sekä heidän koulunkäyntinsä helpottamiseen. Oppilaita järjestettiin tilassa esimerkiksi opettajan määrätessä istumapaikat tai ryhmätehtävien ryhmät. Rankaiseminen oli joissain tilanteissa reilua, kuten kiusaajaa rangaistaessa. Toisissa tilanteissa opettaja saattoi rangaista epäreilusti toiminnasta, johon oppilas ei osallistunut. Arviointi ilmeni kuvauksissa epäreiluna ja siihen saattoi liittyä suosimista tai virheellisiä rangaistuksia käytöksestä. Oppilaan aseman ja vaikutusmahdollisuuksien kuvailut jakautuivat kehyskertomusvariaation mukaan. Reilun luokanopettajan toiminnan kuvauksissa oppilaan kuvattiin voivan kertoa opettajalle tarpeistaan, joihin opettaja toiminnallaan vastaa. Epäreilun luokanopettajan toiminnan taas kuvattiin pienentävän oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia selvästi: oppilaalle ei annettu mahdollisuutta kertoa näkemystään. Myös vallankäytön muotojen vaikutuksia oppilaan motivaatioon kuvattiin sekä reilun että epäreilun toiminnan kuvauksissa.
Tulokset osoittavat siis vallankäytön aiheuttavan sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia ja niiden pohjalta voikin kysyä, miten myönteisiä kokemuksia vallankäytöstä voitaisiin koulussa lisätä. Koulutuksen resursseja lisäämällä voisi opettajille jäädä enemmän aikaa esimerkiksi yksilöllisten tarpeiden huomioimiselle. Jatkotutkimusta voisi tehdä oppilaiden vastarinnan mahdollisuuksista tai opettajan valtaan liittyvien käsitysten muuttumisesta uran aikana.