”Öljy, hiili ja kaasu pysyvät maassa”: EU:n vihreän ekstraktivismin narratiivit arktisesta alueesta
Peuraniemi, Essi (2025)
Peuraniemi, Essi
2025
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505266129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505266129
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kriittisesti EU:n tuottamia vihreän ekstraktivismin narratiiveja arktisesta alueesta. Kysyn tutkielmassani, millaisia vihreän ekstraktivismin narratiiveja EU tuottaa sen strategioissa arktisesta alueesta, ja miten arktinen alue kehystetään vihreälle ekstraktivismille soveltuvaksi alueeksi. Kolmas tutkimuskysymykseni on, miksi EU tuottaa vihreän ekstraktivismin narratiiveja.
Hyödynnän tutkielmassa narratiivista analyysimenetelmää, joka mahdollistaa aineiston tarinallisuuden ja rakenteiden tarkastelun. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat kriittinen teoria, maailmanekologian teoria ja vihreä ekstraktivismi. Kriittinen teoria toimii tutkielman metateoriana ja sen kautta tarkastelen tutkielmalle olennaisia käsitteitä kuten valtaa ja emansipaatiota. Maailmanekologian teoria on ihmisen, luonnon ja talouden suhdetta käsittelevä teoria, jonka mukaan luonnon riisto mahdollistetaan ihminen/luonto-dualismilla ja luonnon halventamisella. Vihreä ekstraktivismi kuvaa tutkielmassa ilmiötä, jossa luonnonresurssien louhinnasta esitetään ympäristöystävällisyysväitteitä samalla, kun sen vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön jätetään huomiotta.
Analyysin perusteella olen havainnut, että EU:n narratiiveissa esiintyy ristiriitaisuutta suhteessa ilmaston ja ympäristön suojeluun ja luonnonresurssien louhintatoimintaan. EU tuottaa vihreän ekstraktivismin narratiiveja oman toimintansa oikeuttamiseksi. Samalla narratiiveilla peitellään tai yhdistetään toisiinsa ristiriitaisia tavoitteita, kuten vihreän ja digitaalisen siirtymän kohdalla on havaittu. Narratiiveillaan EU ohjailee muutosta, jossa fossiilisten polttoaineiden louhinta on väistymässä, mutta tilalle nousevat siirtymiin tarvittavat raaka-aineet, eli mineraalit ja maametallit. EU:n narratiiveissa oikeudenmukaisuus ulottuu vain ihmisiin eikä luontoon. Tutkielmassa ehdotan, että oikeudenmukaisuuden narratiivin laajentaminen koskemaan myös luontoa mahdollistaisi luonnon ja ihmisen välisen erottelun pienentymisen ja luonnon aidon huomioimisen EU:n politiikassa.
Hyödynnän tutkielmassa narratiivista analyysimenetelmää, joka mahdollistaa aineiston tarinallisuuden ja rakenteiden tarkastelun. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat kriittinen teoria, maailmanekologian teoria ja vihreä ekstraktivismi. Kriittinen teoria toimii tutkielman metateoriana ja sen kautta tarkastelen tutkielmalle olennaisia käsitteitä kuten valtaa ja emansipaatiota. Maailmanekologian teoria on ihmisen, luonnon ja talouden suhdetta käsittelevä teoria, jonka mukaan luonnon riisto mahdollistetaan ihminen/luonto-dualismilla ja luonnon halventamisella. Vihreä ekstraktivismi kuvaa tutkielmassa ilmiötä, jossa luonnonresurssien louhinnasta esitetään ympäristöystävällisyysväitteitä samalla, kun sen vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön jätetään huomiotta.
Analyysin perusteella olen havainnut, että EU:n narratiiveissa esiintyy ristiriitaisuutta suhteessa ilmaston ja ympäristön suojeluun ja luonnonresurssien louhintatoimintaan. EU tuottaa vihreän ekstraktivismin narratiiveja oman toimintansa oikeuttamiseksi. Samalla narratiiveilla peitellään tai yhdistetään toisiinsa ristiriitaisia tavoitteita, kuten vihreän ja digitaalisen siirtymän kohdalla on havaittu. Narratiiveillaan EU ohjailee muutosta, jossa fossiilisten polttoaineiden louhinta on väistymässä, mutta tilalle nousevat siirtymiin tarvittavat raaka-aineet, eli mineraalit ja maametallit. EU:n narratiiveissa oikeudenmukaisuus ulottuu vain ihmisiin eikä luontoon. Tutkielmassa ehdotan, että oikeudenmukaisuuden narratiivin laajentaminen koskemaan myös luontoa mahdollistaisi luonnon ja ihmisen välisen erottelun pienentymisen ja luonnon aidon huomioimisen EU:n politiikassa.