Koetun hyvinvoinnin erot työkyvyttömyyseläkeläisillä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten osatyökyvyttömyyseläkeläisten ja täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavien koetun hyvinvoinnin eroja. Työkyvyttömyyseläkkeistä koituu vuosittain mittavia taloudellisia menetyksiä yksilöille ja yhteiskunnalle, ja eri hallitusohjelmissa on viime vuosina nostettu esiin työkyvyttömyyseläkeläisten työllistymisen mahdollistaminen. Tutkimuksessa on tuotu esiin tarve tutkimustiedolle, joka tarjoaa keinoja työelämän ulkopuolella olevien osatyökyvyttömyyseläkeläisten saamiseksi työhön. Työkyvyttömyyseläkeläisten hyvinvoinnista tehty aiempi tutkimus keskittyy lähinnä taloudellisiin resursseihin. Tämä tutkielma vastaa puuttuvaan tietoon siten, että tutkielmassa tarkastellaan aiempaa laajemmin eri hyvinvoinnin ulottuvuuksien yhteyttä työkyvyttömyyseläkeläisten koettuun hyvinvointiin. Tutkielmassa tarkastellut hyvin voinnin ulottuvuudet ovat having (taloudelliset resurssit), loving (yhteisyyssuhteet), doing (aktiivinen toimijuus) ja being (itsensä toteuttaminen). Ulottuvuudet pohjautuvat Erik Allardtin hyvinvointiteoriaan ja sen jatkokehittelyihin.

Tutkielman aineistona on Eläketurvakeskuksen vuosina 2017 ja 2020 keräämä Eläkkeensaajien toimeentulo ja taloudellinen hyvinvointi -kyselytutkimusaineisto. Aineistoista käytetään niiden vastaajien tietoja, jotka ovat vastaushetkellä saaneet täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai osatyökyvyttömyyseläkettä. Vuodelta 2017 täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavia on aineistossa 237 ja osatyökyvyttömyyseläkeläisiä 418. Vuodelta 2020 täyttä työkyvyttömyyseläkeläisiä on vastaavasti 142 ja osatyökyvyttömyyseläkeläisiä 256. Aineisto on yhdistetty kahden eri vuoden aineistoista pooled approach -menetelmää käyttäen, jolloin aineistokoko ja aineiston tilastollinen selitysvoima kasvavat. Yhdistetyn aineiston kokonaisotosmäärä on 1053 vastaajaa. Tutkielman aineistossa on vähemmän täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavia kuin tutkimuksen perusjoukossa, mikä on otettu huomioon tutkielman katoanalyysissa. Aineiston analyysi on toteutettu Stata-tilasto-ohjelmalla käyttäen kuvailevia menetelmiä ja lineaarista regressioanalyysia.

Tutkielmassa selvitetään, onko eläkelaji yhteydessä työkyvyttömyyseläkeläisten elämäntyytyväisyyteen ja säilyykö mahdollinen yhteys, kun taustamuuttujien ja hyvinvoinnin ulottuvuuksia kuvaavien muuttujien (koettu terveys, menojen kattaminen, siviilisääty, kotitalouden kuukausitulot ja asunnon hallintasuhde) vaikutus huomioidaan. Lisäksi selvitetään, millaisia yhteyksiä hyvinvoinnin eri ulottuvuuksilla ja työkyvyttömyyseläkeläisten elämäntyytyväisyydellä on. Tutkimustuloksista käy ilmi, ettei eläkelaji ole tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä työkyvyttömyyseläkeläisten elämäntyytyväisyyteen, vaan sen alkuperäinen yhteys elämäntyytyväisyyteen heikkenee ja lopulta poistuu, kun menojen kattaminen, siviilisääty, kotitalouden kuukausitulot ja asunnon hallintasuhde on huomioitu. Selittävistä muuttujista sukupuolella, koetulla terveydellä ja menojen kattamisella on vahvin itsenäinen yhteys ilmiöön. Seuraavaksi vahvin yhteys on siviilisäädyllä, kotitalouden kuukausituloilla ja asunnon hallintasuhteella, mutta muuttujien vaikutus on osittain päällekkäinen.

Naisilla on miehiä korkeampi elämäntyytyväisyys, mikä saattaa johtua naisten paremmasta terveydentilasta ja työtulojen vaikutuksesta. Koettu terveys on kotitalouden kuukausituloja vahvemmin yhteydessä elämäntyytyväisyyteen, minkä voi tulkita kertovan terveyden tärkeästä roolista työkyvyttömyyseläkeläisten elämässä. Lisäksi taloudellinen autonomia on tärkeä tekijä elämäntyytyväisyyden kannalta. Työkyvyttömyyseläkeläisten koettu hyvinvointi on sosiaalipoliittisesti relevantti tutkimusaihe, josta tutkielma tarjoaa tärkeää uutta tietoa. Vastaisuudessa aihetta on tärkeää tutkia kyselytutkimuslomakkeella, joka on suunniteltu hyvinvoinnin ulottuvuuksien tutkimiseen. Tutkielmassa tunnistetaan tarve jatkotutkimukselle yhteisyyssuhteiden (loving), aktiivisen toimijuuden (doing) ja itsensä toteuttamisen (being) ulottuvuuksista. Lisäksi on tärkeää selvittää, millä tavoin työkyvyttömyyseläkeläisten terveyttä tukemalla on mahdollista vaikuttaa heidän työkykyynsä ja siten työelämään osallistumiseensa.