Misstänkta våldtäkter som sker : En korpusassisterad diskursanalys av språkliga representationer av våldtäkt i Dagens Nyheter 2020

Abstract

Ruotsia pidetään tasa-arvon mallimaana, ja se oli ensimmäinen Pohjoismaa, joka muutti raiskauslainsäädäntönsä suostumusperustaiseksi vuonna 2018. Paradoksaalisesti Ruotsi tunnetaan kuitenkin myös maana, jossa raiskausilmoitusten ja raiskausten määrä asukasta kohden on suurimpia Euroopassa vuodesta toiseen. Ruotsalaiset valtainstituutiot, lainsäädäntö, politiikka ja media määrittelevät raiskauksen ongelmana erilaisista näkökulmista, mikä vaikuttaa siihen, miten ongelmaa käsitellään ja pyritään ratkaisemaan. Medialla on suuri valta vaikuttaa poliittisiin päätöksiin, ihmisten asenteisiin ja siihen, miten ja millaiseksi ihmiset ymmärtävät ja rakentavat jaettua sosiaalista todellisuuttaan sekä sen ilmiöitä, kuten raiskausta. Tätä taustaa vasten tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia raiskauksen kielellisiä representaatioita ruotsalaisen laajalevikkisen Dagens Nyheter –sanomalehden (DN) vuoden 2020 lehtiartikkeleissa. Tutkimus rakentuu seuraavien tutkimuskysymysten ympärille: 1) millaiset kielelliset rakenteet ovat tunnusomaisia raiskausten representaatioille ruotsalaisista lehtiartikkeleista kerätyssä korpuksessa ja 2) millaisia diskursseja nämä kielelliset representaatiot konstruoivat raiskauksesta.

Tutkielman materiaalina käytettiin itse kerättyä korpusta, joka koostui raiskausta koskevista asia- ja uutisartikkeleista DN:ssä (N=199) Ruotsin kontekstissa vuonna 2020. Tutkimusmetodi oli korpusavusteinen diskurssianalyysi, jossa korpusanalyysin tietokoneohjattuja työkaluja ja menetelmiä hyödynnettiin diskurssianalyysin tekemiseen. Tämä menetelmien yhdistelmä mahdollisti suuremman aineiston tarkkailun ja vähensi diskurssianalyysiin usein liittyvää subjektiivisuutta, kun analyysin lähtökohdat määrittyivät määrällisesti ja tietokoneohjatusti. Analyysi lähti liikkeelle korpuksessa yleisesti esiintyvistä sanoista, jotka sisälsivät hakutermin våldt. Näistä yleisistä sanoista muodostettiin kolme ryhmää. Ensimmäinen ryhmä muodostui substantiivin raiskaus (ruots. våldtäkt) eri taivutusmuodoista, toinen ryhmä verbin raiskata (ruots. våldta) partisiipin perfekteistä ja s-passiivimuodoista ja kolmas ryhmä verbin raiskata aktiivimuodoista. Analyysi keskittyi näiden ryhmien tarkasteluun kollokaatio- ja konkordanssianalyysiä käyttäen.

Tutkimuksen keskeisin tulos on, että raiskausten kielelliset representaatiot DN:ssä vuonna 2020 konstruoivat rajatun määrän toistuvia diskursseja raiskauksista mystifioituina, henkilöttöminä ja kyseenalaistettavina tapahtumina. Tunnusomaista raiskausten representaatioille on abstrakti ja näennäisen neutraali raportointi, joka rakentuu yksiäänisestä tosiasiapuheesta. Raiskausten representaatioille tunnusomaisia kielellisiä piirteitä ovat etenkin useat erilaiset tavat välttää sanomasta suoraan, että joku on raiskannut jonkun. Tällaisia ovat muun muassa sanaparin epäilty raiskaus (ruots. misstänkt våldtäkt) runsas käyttö sekä nominalisaation ja verbin raiskata passiivimuotojen suosiminen aktiivimuotojen sijaan, usein ilman agenttia. Aiemmista tutkimuksista poiketen sensaatiomaiset raiskaustapaukset ja niissä usein toisinnetut raiskausmyytit muodostavat vain murto-osan representaatioista DN:ssä. Yllättävänä tuloksena voidaan pitää raiskausten problematisoinnin näkymättömyyttä analysoidussa korpusmateriaalissa. Vaikka tämän tutkimuksen tulokset alustavasti kertovat asteittaisesta muutoksesta raiskausten representaatioissa, viittaa problematisoinnin puuttuminen siihen, että DN:n raiskausrepresentaatiot ennen kaikkea ylläpitävät sellaista vallitsevaa tilaa, jossa raiskausta rakenteellisena tasa-arvo-ongelmana ei voida ratkaista tehokkaasti.