Itseohjautuvuus esihenkilötyötä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Työelämää on viime vuosina kuohuttanut useat muutokset ja diskurssit, jotka muuttavat ja ovat muuttaneet työn tekemisen tapoja ja johtamista. Yksi tällainen ilmiö on itseohjautuvuus. Tutkimuksessamme tarkastellaan, minkälaisia havaintoja itseohjautuvuudesta on esihenkilötyön näkökulmasta tutkimuksissa tehty ja millä tavoin itseohjautuvuutta on Suomessa tutkittu. Itseohjautuvuus muuttaa esihenkilötyön vaatimuksia sekä roolia työpaikoilla ja vaatii esihenkilöiltä joustavuutta.

Tutkimusaineistona toimii kahdeksan vuosien 2018–2024 välillä julkaistua suomalaista tutkimusta, jotka käsittelevät itseohjautuvuutta suomalaisissa organisaatioissa esihenkilötyön näkökulmasta. Aineisto on haettu Andorin Trepo & Theseus arkistosta sekä Google Scholar -julkaisuarkistosta. Tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja analyysimenetelmänä toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Teoreettinen viitekehyksemme nojaa vahvasti Decin & Ryanin (1989) itseohjautuvuusteoriaan sekä sisältää esihenkilötyön ja organisaation määritelmät ja katsauksen aikaisempaan suomalaiseen itseohjautuvuustutkimukseen. Tutkimustuloksia tarkastellaan teoreettiseen viitekehykseen peilaten.

Analyysin tuloksista muodostuu esihenkilön näkökulmasta neljä itseohjautuvuuden osa-aluetta: esihenkilön vaatimukset, työntekijän vaatimukset, itseohjautuvuuden haasteet ja itseohjautuvuuden hyödyt. Tulokset osoittavat, että itseohjautuvuus muuttaa esihenkilöiden työnkuvaa ja vaatimuksia, lisää työhyvinvointia ja tehokkuutta ja muuttaa organisaatioiden rakennetta hierarkkisesta järjestäytymisen tavasta jaetun vastuun muotoon. Perinteiselle johtajaroolille löytyy kuitenkin myös tilaa itseohjautuvuuden kanssa, eikä itseohjautuvuus toteudu täysin haasteitta. Pääasiassa itseohjautuvuutta on tutkittu kvalitatiivisin menetelmin ja suosituimmat tutkimusmenetelmät ovat olleet erilaiset haastattelut.