Kaikille saavutettava kaupunki: Palveluiden saavutettavuuden tasa-arvoisuus kävellen ja pyöräillen Tampereella

Abstract

Ilmastotavoitteiden valossa sekä kaupungistumisen jatkuessa liikennejärjestelmää pyritään kehittämään kestävämpään sekä tehokkaampaan suuntaan, jossa keskeisenä toimenpiteenä on kulkutapamuutos. Erityisesti kaupunkiseuduilla pyritään siirtymään kestävämpiin kulkumuotoihin. Liikkuminen toimii edellytyksenä perustarpeiden tyydyttämiseksi, joihin jokaisella tulisi olla tasa-arvoiset mahdollisuudet. Erilaiset kaupunkien ajattelumallit, kuten 15 minuutin kaupunki, ehdottavat, että päivittäisten palveluiden tulisikin olla saavutettavissa kohtuullisessa ajassa.Yleensä saavutettavuutta tarkastellaan kuitenkin vain keskivertoihmisen näkökulmasta, joka ei täysin vastaa esimerkiksi ikääntyvien tai liikuntarajoitteisten todellisuutta. Tasa-arvoisen liikennejärjestelmän tavoittelussa myös haavoittuvimpien väestöryhmien tarpeet tulee ottaa huomioon.

Tutkimuksen lähtökohtana on, että palvelut tulisi saavuttaa kohtuullisessa matka-ajassa perustuen 15 minuutin kaupungin ajattelumalliin. Tätä testataan mallintamalla palveluiden saavutettavuutta Tampereen kantakaupungissa kävellen sekä pyöräillen. Ensiksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten palveluiden saavutettavuus kävellen sekä pyöräillen vaihtelee ikäryhmien mukaan Tampereen kantakaupungissa. Toiseksi selvitetään, miten liikkumisen tasa-arvo toteutuu palveluiden saavutettavuudessa alueellisesti. Hypoteesissa oletettiin, että vanhemmalla ikäryhmällä palveluiden saavutettavuus on heikompaa, minkä vuoksi liikkumisen tasa-arvo ei välttämättä täysin toteudu. Lisäksi tutkimuksessa oletetaan, että lapsilla sekä työikäisellä väestöllä palveluiden saavutettavuus on pääosin yhtä hyvä.

Palveluiksi on valittu päivittäistavarakaupat, ravintolat, päivähoito, perusopetus, kirjastot, terveydenhuolto, apteekit ja kulttuuripalvelut. Saavutettavuutta mallinnetaan laskemalla ensiksi YKR-aineiston väestöruutujen keskipisteistä matka-aika lähimpään palveluun jokaisella palveluryhmällä erikseen. Tämän jälkeen muodostetaan ruutukohtainen saavutettavuusindeksi, joka kokoaa kaikki palvelutyypit yhdeksi ikäryhmien välillä vertailtavaksi indeksiluvuksi. Saavutettavuusindeksi muodostuu eksponentiaalisesti laskevasta palvelun houkuttelevuudesta, joka käytännössä perustuu matka-aikaan sekä palveluille asetetuista ikäryhmäkohtaisista painoarvoista.

Tutkimusten havainnot osoittavat, että 15 minuutin kaupunki ei kokonaisvaltaisesti toteudu Tampereen kantakaupungissa. Saavutettavuus eroaa sekä ikäryhmittäin että kaupunkirakenteen eri osien välillä. Lapsilla sekä ikäihmisillä matka-ajat lähimpään palveluun ovat keskimäärin pidempiä erityisesti kävelyetäisyyksiä tarkasteltaessa. Saavutettavuus kuitenkin riippuu myös tarkasteltavasta palvelusta ja erityisesti kulttuuripalveluissa, kirjastoissa, terveyspalveluissa sekä apteekeissa saavutettavuus on huomattavasti heikompi näiden harvemman palveluverkon vuoksi. Lisäksi on huomioitava, että lapsilla on erilaiset mieltymykset peruspalveluista ja esimerkiksi kulttuuripalvelut eivät välttämättä ole heille täysin relevantteja palveluita. Pyöräilyn osalta saavutettavuus on lähtökohtaisesti parempi, sillä hieman alle 80 % väestöstä saavuttaa kaikki palvelutyypit 15 minuutissa sekä yli 90 % väestöstä alle 20 minuutissa.

Ikäryhmien sekä kaupunkirakenteen erot osoittavat, että pelkkä matka-aika ei riitä kokonaisvaltaisesti saavutettavuuden mittariksi. Arvioinnissa tulee huomioida alueelliset ja väestöryhmien väliset erot, fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset esteet sekä infrastruktuurin ja muun ympäristön laatutekijät. Saavutettavuuden mittaamisessa voidaankin ottaa päämääräksi kokonaisvaltaisempi saavutettavuusindeksi, joka huomioi näiden lisäksi palveluiden valinnanmahdollisuutta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää palveluverkkojen sekä kaupunkiympäristön kehittämisessä saavutettavampaan suuntaan, mikä auttaa vähentämään sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta edistäen samalla ympäristön kannalta kestävämpää liikennejärjestelmää.