Sosiaaliset motivaation omahallinnan keinot osana työmotivaatiota : Sosiaalisen tuen merkitys OmassaJohdossa -interventiokoulutukseen osallistuneille

Abstract

Työelämässä sosiaalisen tuen voidaan katsoa olevan yksilöille tärkeä voimavara, koska sillä on useasti monia positiivisia vaikutuksia niin yksittäisille työntekijöille, tiimeille ja sitä kautta kokonaisille organisaatioille. Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, jotka tarvitsevat niin kutsuttuja resursseja muilta ihmisiltä psykologisen ja sosiaalisen toimintansa tueksi. Työelämässä sosiaalisen tuen voidaankin nähdä olevan voimavara työn vaatimuksista selviytymiseksi. Sosiaalinen tuki ja sosiaalinen vuorovaikutus työkontekstissa voidaan nähdä yksilölle tärkeinä elementteinä työhön motivoitumisen ja työhyvinvoinnin kannalta, koska ihmisen perustarpeisiin kuuluu yhteenkuuluvuuden kokeminen muiden ihmisten kanssa. Työmotivaatio voidaan määritellä työntekijän toiminnan käyttövoimaksi, jolla on vaikutusta yksilön ponnisteluihin työelämässä ja niiden kestoon, tuottavuuteen sekä työn laatuun ja työhyvinvointiin. Keskeisimpänä teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii itsemääräämisteoria ja siitä erityisesti psykologisten perustarpeiden teoria sekä sosiaalisen identiteetin teoria.

Itsemääräämisteoria on empiirinen teoria ihmisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kehityksestä. Sen mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, joiden tyydyttyminen toimii pohjana motivaatiolle ja kokonaisvaltaiselle henkiselle hyvinvoinnille. Näitä perustarpeita ovat kykenevyyden, yhteenkuuluvuuden ja autonomian tarpeet. Motivaation omahallinnan keinojen tavoitteena puolestaan on edistää psykologisten perustarpeiden täyttymistä sekä lisätä työn merkityksellisyyttä, mielekkyyttä ja hallinnan tunnetta. Motivaation omahallinnan keinoihin kuuluu keinoja, jotka liittyvät esimerkiksi työtavoitteiden mielessä pitämiseen, työtavoitteiden asettamiseen ja merkityksellisyyden tunnistamiseen ja joiden tarkoituksena on auttaa kykenevyyden ja autonomian perustarpeiden täyttymisessä. Sosiaalisiin motivaation omahallinnan keinoihin kuuluu keinoja, jotka liittyvät esimerkiksi muiden tukemiseen ja roolimallina olemiseen muille. Niiden tarkoituksena on auttaa yhteenkuuluvuuden perustarpeen täyttymisessä.

Tutkielmassa vastataan kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) Mitä kaikkia tahoja osallistujat liittävät kuvauksiinsa sosiaalisista työmotivaation omahallinnan keinoista? 2) Miten koulutukseen osallistujat perustelevat työyhteisöön kuuluvien tahojen merkitystä sosiaalisten työmotivaation omahallinnan keinojen käytössä? 3) Onko kaikilla osallistujilla selkeän myönteistä tai kielteistä suhtautumista sosiaaliseen tukeen vai onko havaittavissa yksilöllistä vaihtelua suhtautumiseen osallistujien kesken? Tutkielman keskiössä ovat OmassaJohdossa -interventiokoulutukseen osallistuneiden kokemukset työpaikalla saamastaan sosiaalisesta tuesta ja merkityksenannot, joita osallistujat ovat antaneet saamalleen sosiaaliselle tuelle oman työmotivaation omahallinnan keinoissa. OmassaJohdossa -interventiokoulutus sisälsi neljä viikoittaista ryhmätapaamista kevään 2020 aikana. Se pohjautuu itsemääräämisteoriaan ja sen tarkoituksena oli opettaa osallistujille motivaatioilmiöiden ymmärtämistä itsemääräämisteorian näkökulmasta sekä konkreettisia tekniikoita, joiden avulla he voivat säädellä työmotivaatiotaan, ja sitä kautta parantaa esimerkiksi työhyvinvointiaan. Tutkielman aineistona toimii OmassaJohdossa -koulutusintervention puolessa välissä toteutetut haastattelut, joihin osallistui osaotos (n=10) kaikista koulutukseen osallistuneista. Haastattelut pidettiin verkossa ja olivat puolistrukturoituja. Analyysimenetelmänä tutkielmassa käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkielman tulosten mukaan osallistujat liittävät kuvauksiinsa motivaation omahallinnan keinoista työpaikan ulkoisista toimijoista asiakkaat ja työterveyden sekä sisäisistä toimijoista työkaverit ja esimiehen. Kolmas pääluokka on työyhteisön jäseniin epäsuorasti viitatut ”muut.” Merkityksistä työyhteisön tuelle sosiaalisten motivaation omahallinnan keinojen kuvauksissa, muodostettiin neljä pääluokkaa ja niille kullekin yhtä lukuun ottamatta kaksi alaluokkaa. Pääluokkia olivat tukeminen ja auttaminen, roolimallina oleminen, työkavereiden huomioiminen ja palautteen saaminen työstä. Tukeminen ja auttaminen sisälsi tuen hakemisen ja tarjoamisen. Roolimallina oleminen koettiin merkitykselliseksi muiden motivoimiseksi. Työkavereiden huomioiminen koettiin tärkeäksi, koska siihen kuului oman työpanoksen tiedostamisen vaikutus muihin ja siten tiimityön parantaminen. Palautteen saaminen työstä työmotivaation kannalta koettiin tärkeäksi siksi, että avoin kommunikaatio työkavereiden kanssa on mielekästä ja kasvattaa itseluottamusta. Vastauksena kolmanteen tutkimuskysymykseen saatiin, että osallistujilla esiintyi selkeän myönteistä tai kielteistä, mutta myös ristiriitaista tai epäilevää suhtautumista sosiaaliseen tukeen ja osallistujien kesken oli havaittavissa yksilöllistä vaihtelua. Kenenkään osallistujan suhtautuminen ei kuitenkaan ollut puhtaan myönteistä tai kielteistä. Yhteenvetona, sosiaalinen tuki työpaikalla koettiin melko tärkeäksi, mutta useampi osallistuja suhtautui siihen ristiriitaisesti tai kielteisesti. Sosiaalista tukea työpaikalla ei koettu niin tärkeäksi työmotivaation kannalta kuin esimerkiksi aiemman tutkimuksen perusteella olisi voinut olettaa. Joitakin motivoi nimenomaan yksin työskenteleminen. Pohdinnassa tuodaan esille esimerkiksi, miten kyseessä voi olla suomalaiseen, individualistiseen kulttuuriin liittyvä ilmiö.