Työn imun tukeminen henkilöstövähennyksiä kohdatessa

Abstract

Muutos on pysyvä ominaisuus lähes kaikenlaisessa liiketoiminnassa. Usein muutostilanteissa, kuten liiketoiminnan sopeuttamisessa muuttuneeseen markkinatilanteeseen, joudutaan irtisanomaan henkilöstöä. Irtisanomisiin johtavien yhteistoimintaneuvottelujen aiheuttama epävarmuus aiheuttaa merkittävää emotionaalista rasitusta niin neuvottelujen kohteena olevalle henkilöstölle kuin mahdollisesti koko organisaatiollekin. Yhtä lailla neuvotteluiden päätyttyä uuteen tilanteeseen sopeutuminen on henkilöstölle kuormittavaa. Tiedetäänkin, että tilanteen aiheuttama rasitus ilmenee henkilöstössä niin heikentyneenä motivaationa kuin sitoutuneisuutenakin. Nämä kiteytyvät olennaisesti työn imuun. Heikentynyt työn imu taas ilmenee heikompana työssä suoriutumisena. Organisaatiomuutokset ovat kuitenkin yleisiä ja näin ollen on syytä tutkia, kuinka työn imua voidaan tukea yhteistoimintaneuvotteluiden aikana ja jälkeen. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan ensin työn imua sen kahden alakäsitteen, motivaation ja sitoutuneisuuden näkökulmasta. Lisäksi tutustutaan teorioihin siitä, mistä työn imun tunnistaa ja, kuinka työn imua voidaan yleisesti ottaen tukea. Teoreettisen viitekehyksen jälkimmäisellä puolella keskitytään irtisanomiskokemukseen jäljelle jäävien työntekijöiden näkökulmasta sekä pohditaan epävarmuuden vaikutusta työn imuun. Tutkielman tarkoitukseksi määriteltiin yhteistoimintaneuvotteluiden aikaisten ja jälkeisten työn imua tukevien tekijöiden selvittäminen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimuksella, johon aineisto kerättiin haastatteluilla. Saatua aineistoa analysoitiin ensin aineisolähtöisesti ja sitten teoriaohjaavasti. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että tärkeimmät keinot työn imun tukemiseksi yhteistoimintaneuvotteluiden aikana ja jälkeen ovat keskustelumahdollisuuksien tarjoaminen sekä selkeä viestintä tulevista toimintamalleista. Pitkällä aikavälillä tehokkaita keinoja ovat myös vastuun jakaminen sekä merkityksellisyyden luominen työhön. Kaikkiaan tutkimuksessa ilmenneet työn imua tukevat tekijät voidaan kategorisoida eri voimavaroihin: työn järjestelyyn liittyviin, työtehtävään liittyviin, sosiaalisiin ja organisatonisiin. Tutkimuksessa kerätystä aineistosta havaittiin työn imua tukevia tekijöitä jokaisesta kategoriasta. Näistä päällimmäisinä nousivat esille työtehtävään liittyvät voimavarat sekä sosiaaliset voimavarat. Toteutetuilla toimilla havaittiin olleen positiivisia vaikutuksia työn imuun, mitkä näyttäytyivät työn imun kolmesta osa-alueesta kahtena: tarmokkuutena ja omistautumisena. Tutkielmaa rajoittaa sen rajattu laajuus. Haastattelut toteutettiin tietyn organisaation sisällä ja näin ollen lisätutkimusta olisi hyvä tehdä myös muissa organisaatioissa. Tutkimus tehtiin työnantajan näkökulmasta eli haastateltavat olivat henkilöstöhallinnosta tai esihenkilöitä. Näin ollen olisi mielekästä tehdä jatkotutkimusta työntekijöiden näkökulmasta. Näin saataisiin myös tutkittua paremmin työn imun kolmannen osa-alueen, uppoutumisen, ilmenemistä.