Tavanomaiseen ikääntymiseen liittyvät muutokset nielemistoiminnossa: Integroiva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tavanomainen ikääntyminen tuo mukanaan erilaisia anatomisia ja fysiologisia muutoksia, jotka voivat näkyä eri osa-alueilla. Nielemistoimintoon liittyviä ikääntymisen aiheuttamia muutoksia kutsutaan presbyfagiaksi, ja nämä muutokset voidaan erottaa sairausperäisistä eli patologisista nielemistoiminnon muutoksista. Kun nielemistoiminnossa tapahtuu sellaisia muutoksia, joihin ei pysty sopeutumaan, puhutaan nielemisvaikeudesta eli dysfagiasta. Ikääntymisen aiheuttamat muutokset voivat tehdä nielemisestä tehottomampaa ja turvattomampaa kuin nuoremmilla, minkä vuoksi ikääntyneet usein kehittävät erilaisia kompensatorisia keinoja nielemistoiminnon tueksi.

Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tarkastella, millaisia anatomisia ja fysiologisia muutoksia tavanomainen ikääntyminen aiheuttaa orofaryngeaalisessa nielemisvaiheessa videofluorografiatutkimusten perusteella. Tutkimuksen aineisto koostui yhdeksästä vuosina 2004–2019 julkaistuista vertaisarvioiduista artikkeleista, jotka valittiin ennalta määrättyjen poissulku- ja sisäänottokriteerien avulla. Lisäksi tutkimukseen valittiin ainoastaan sellaista aineistoa, jossa käytettiin videofluorografiaa tutkimusmenetelmänä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, ja aineistosta luotiin pää- ja alaluokkia, joiden mukaan ikääntymisen aiheuttamat nielemistoiminnon muutokset saatiin jaoteltua anatomisiin ja fysiologisiin muutoksiin.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita erilaisia tilastollisesti merkitseviä anatomisia ja fysiologisia muutoksia nielemistoiminnossa ikääntyneiden ja nuorten välillä. Tärkein anatominen muutos on lihasten surkastumisen eli atrofian aiheuttama nielun seinämien ohentuminen sekä nielun tilavuuden laajeneminen. Keskeisimpiä fysiologisia muutoksia ovat kieliluun ja kurkunpään etäisyyden sekä liikkeiden ajoitusten muutokset, nielujäännöksen lisääntyminen, laryngeaalisen penetraation lisääntyminen sekä ruokatorven yläsulkijalihaksen avautumisen viiveen lyhentyminen ja maksimaalisessa venytyksessä pidempään pysyminen.

Tutkimukseen valikoidun suppean ja sisällöllisesti keskenään eroavan aineiston perusteella tämän tutkimuksen tuloksia ei voida luotettavasti yleistää laajempaan väestöön. Tutkimuksen tulosten avulla voidaan kuitenkin lisätä ymmärrystä nielemistoiminnon muutoksista, jotka eivät ole patologisia, mutta voivat vaikuttaa nielemistoiminnon turvallisuuteen ja tehokkuuteen. Siten terveydenhuollon ammattilaiset, kuten puheterapeutit ja lääkärit, voivat tunnistaa muutokset paremmin ja tarjota potilaille tarkoituksenmukaista tukea ja hoitoa.