“Tajuutsä tota ilmastojuttua?” : Ilmastonmuutoksen kuvaukset modernissa kotimaisessa lastenkirjallisuudessa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman lähtökohtana yhdistyvät ajankohtainen keskustelu ja huoli ilmastonmuutoksesta sekä käsitys siitä, että lapset nähdään yhä usein passiivisina toimijoina sen sijaan, että heitä pidettäisiin aktiivisina yhteiskunnallisina vaikuttajina. Media on täynnä tietoa ilmastonmuutoksesta – esimerkiksi Yle julkaisi vuonna 2024 yli 350 artikkelia, joissa aihetta käsitellään tai sivutaan. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset tiedostetaan yhä paremmin, sitä pidetään edelleen pääasiassa tulevaisuuden ongelmana. Onkin kiinnostavaa tarkastella, miten ilmastonmuutoksesta puhutaan lapsille, jotka tulevat olemaan tulevaisuuden toimijoita ja joiden elämään ilmastonmuutos vaikuttaa vielä nykyistä enemmän. Tällä tutkimuksella pyrin osoittamaan, kuinka tärkeä ja ajankohtainen aihe ilmastonmuutos on sekä korostamaan lasten roolia aktiivisina toimijoina, ei vain passiivisina kuulijoina.

Tutkimukseni aineistona ovat kolme modernia kotimaista lastenkirjaa, jotka käsittelevät tai sivuavat ilmastonmuutosta. Tarkastelen näissä kirjoissa sitä, miten ilmastonmuutosta ja sen seurauksia kuvataan ja millaisia näkökulmia ja viestejä ne välittävät lukijoilleen. Analyysini keskittyy tarinalliseen sisältöön, eikä kuvitusta oteta tarkasteluun mukaan, sillä tavoitteeni on tutkia nimenomaan kertomusten kautta esitettyjä teemoja ja niiden merkityksiä. Tutkimus on laadullinen, ja analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä, joka mahdollistaa aineiston yksityiskohtaisen tarkastelun. Näin pyrin syventämään ymmärrystä siitä, miten lastenkirjallisuus voi osallistua ilmastonmuutosta koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tutkimukseni teoreettiset lähtökohdat ovat ilmastonmuutos, sosiaalinen konstruktionismi sekä lastenkirjallisuus. Pyrin avaamaan ilmastonmuutoksen käsitteenä ja ilmiönä mahdollisimman selkeästi, jotta siihen viittaaminen olisi jatkossa johdonmukaista. Sosiaalinen konstruktionismi toimii tutkielman kantavana näkökulmana, sillä uskon ilmastokeskustelun muovaavan käsityksiämme aiheesta. Lastenkirjallisuus puolestaan toimii ikkunana lasten mielenmaisemaan ja tarjoaa välineen tarkastella, millaista kuvaa lapsille ilmastonmuutoksesta rakennetaan.

Aineistoni osoittaa, että ilmastonmuutoksesta kerrotaan kirjoissa realistisesti ja ilman tarpeetonta kaunistelua, tuoden esiin sen aiheuttamat haitalliset vaikutukset todenmukaisesti. Kirjoissa korostetaan myös yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutokseen omalla toiminnallaan. Yksilön vastuu konkretisoituu erityisesti käytännönläheisten kehotusten, kuten kuluttamisen vähentämisen kautta, mutta samalla painotetaan myös arvojen pohdintaa – esimerkiksi sitä, kuinka vähäisillä resursseilla voi saavuttaa tyytyväisyyden. Kaikissa tarkastelemissani teoksissa ilmastonmuutosta käsitellään tarinoiden kautta, jotka päättyvät onnellisesti. Tämä on erityisen merkityksellistä lasten kehityksen ja psykologisen hyvinvoinnin kannalta.

Ilmastonmuutos herättää keskustelua aivan eri tavalla kuin aiemmin, ja tieto on levinnyt laajasti julkisuuteen. Myös lapset ovat yhä enemmän tämän keskustelun piirissä. On tärkeää, että lastenkirjallisuus käsittelee ilmastonmuutosta realistisesti, mutta toiveikkaasti, korostaen mahdollisuuksia vaikuttaa sen kulkuun. Aineistosta käy ilmi, että kirjoissa painotetaan yksilön vaikutusmahdollisuuksia, mikä heijastaa selvästi länsimaisia arvoja. Tutkimukseni tulokset auttavat ymmärtämään, kuinka laaja ja merkittävä ilmiö ilmastonmuutos on, sekä tuovat esiin sen merkityksen lasten näkökulmasta. Lisäksi se, miten lapsille asiasta puhutaan, vaikuttaa merkittävästi heidän asenteisiinsa ja käyttäytymiseensä.