”Heikko hedelmällisyystietoisuus on yksi syy syntyvyyden laskuun Suomessa” : Hedelmällisyystietoisuus kehittyneissä maissa 2017–2025

Abstract

Suomen ja muiden länsimaiden laskevasta syntyvyydestä on tullut yhä merkittävämpi kansanterveydellinen ja yhteiskunnallinen ilmiö. Samaan aikaan lisääntymisikäisten väestöryhmien hedelmällisyystietoisuuden taso on noussut keskeiseksi huolenaiheeksi, sillä tiedon puute voi johtaa tiedostamattomiin valintoihin, jotka vaikeuttavat perheellistymistä myöhemmässä elämänvaiheessa. Väestötasolla vaikuttavat tekijät, kuten lastensaannin lykkääminen, lisääntymisterveyteen liittyvät uskomukset sekä epätarkka käsitys biologisista rajoista, voivat heijastua laajemmin syntyvyyteen ja väestörakenteeseen.

Hedelmällisyystietoisuuden vahvistaminen on tunnistettu yhdeksi keinoksi ehkäistä tahatonta lapsettomuutta ja tukea yksilöiden mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia päätöksiä omasta lisääntymisestään. Jotta valistuksella ja neuvonnalla voidaan vaikuttaa tehokkaasti, tarvitaan ajankohtaista ja koottua tietoa siitä, millaisia tiedontarpeita ja -puutteita väestötasolla esiintyy.

Tämän integratiivisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tarkastella, miten hedelmällisyystietoisuus on kehittynyt vuodesta 2017 eteenpäin kehittyneissä maissa, ja millaisia aukkoja väestön tiedossa edelleen ilmenee. Painopiste on erityisesti maallikkoväestön ymmärryksessä, ja tavoitteena on tuottaa tietoa, joka voi tukea terveyspoliittista päätöksentekoa ja toimien suunnittelua tulevaisuudessa. Kirjallisuushaut toteutettiin ESBCOhost (MEDLINE), Pubmed, Scopus ja Taylor & Francis Online tietokannoissa maaliskuun lopussa 2025.

Kirjallisuuskatsaukseen sisältyneet tutkimukset (n=19) osoittivat, että hedelmällisyystietoisuuden taso vaihtelee huomattavasti eri väestöryhmien välillä. Tutkimusten otoskoot vaihtelivat 102–17189 välillä, ja niihin sisältyi naisia, miehiä, yliopistotason opiskelijoita ja terveydenhuollon ammattilaisia. Yleisesti ottaen tietoisuus lisääntymisen biologisista reunaehdoista, erityisesti iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen ja biologisesti hedelmällisimmästä ajankohdasta oli vaihtelevaa. Useissa tutkimuksissa lisäksi havaittiin, että monilla vastaajilla oli vain heikkoa tai kohtalaista ymmärrystä siitä, kuinka todennäköistä raskaaksi tuleminen on eri ikävaiheissa, ja kuinka tehokkaita hedelmöityshoidot todellisuudessa ovat ikään liittyvän hedelmällisyyden laskun paikkaamisessa. Erityisen heikoksi osoittautui ymmärrys miehen iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen sekä riskitekijöistä, kuten seksitaudeista, elämäntavoista (ehkäisypillerit, abortti, intensiivinen liikunta, transrasvat, yöllinen valoaltistus lääkitys, anaboliset steroidit, hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit) ja ylipainosta. Myös keskenmenoriskin tuntemus vaihteli huomattavasti. Vaikka osa tutkimuksista raportoi hyvää yleisymmärrystä hedelmällisyyden ja hedelmättömyyden määritelmistä, syvällisempi ymmärrys jäi usein pinnalliseksi. Hedelmällisyystietoisuuteen olivat yhteydessä muun muassa koulutustaso, sukupuoli ja ikä.

Kansalaisten hedelmällisyystietoisuutta tulisi seurata ja siihen liittyvää dataa kerätä säännöllisesti, jotta terveyspoliittisia toimia voidaan suunnitella tietoon perustuen. Ymmärtämällä väestön tiedontarpeita voidaan kehittää toimenpiteitä ja interventioita, jotka tukevat puutteellista ymmärrystä hedelmällisyydestä ja lisääntymisterveydestä osana toimia, joiden tavoitteena on edistää perheellistymistä ja kansalaisten hyvinvointia. Tahaton lapsettomuus on merkittävä elämäntaakka, joka voi lisätä syrjäytymisen riskiä ja heikentää elämänlaatua.