Demokratian oikeutus: Episteeminen proseduralismi ja itseisarvon puolustus

Abstract

Tutkielmassani pyrin vastaamaan poliittisen filosofian keskeiseen kysymykseen demokraattisten päätöksentekoprosessien oikeutuksesta. Demokratian oikeutus vastaa kysymykseen siitä, miten demokraattiset instituutiot sekä demokratian legitimiteetti ja auktoriteetti ovat perusteltavissa suhteessa vaihtoehtoisiin päätöksenteon muotoihin. Lähestyn aihetta David Estlundin episteemisen proseduralismin kautta, jonka mukaan demokratian oikeutus perustuu demokraattisten prosessien taipumukselle tuottaa oikeita päätöksiä. Tuon esiin myös teorian ongelmakohtia, kuten sen taipumuksen painottaa välineellisiä ja kontingentteja perusteita ylitse demokratian sisäisen arvokkuuden.

Tutkielmani keskeinen väite on, että demokraattiset prosessit voivat mahdollisten hyödyllisten seuraustensa lisäksi olla arvokkaita itsessään. Episteemisen proseduralismin rinnalle esitän Niko Kolodnyn oikeutusteorian, jonka mukaan demokraattiset prosessit voivat olla itseisarvoisia sikäli kuin ne ilmentävät ihmisten keskinäistä tasavertaisuutta. Lisäksi esitän, että itseisarvoon perustuva oikeutus laajentaa käsitystämme demokratiasta yhteiskunnallisena tasa-arvon tilana. Tutkielmaani motivoi keskustelu demokratian ihanteista sekä huoli epädemokraattisten arvojen ja käytänteiden vahvistumisesta. Demokratian ymmärtämisen ja puolustamisen kannalta on keskeistä selvittää, mihin demokratian oikeutus perustuu.