Kansalaisaloite demokratian edistäjänä Suomessa - hitti vai huti?

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin valtiollisen kansalaisaloitteen vaikutuksia demokratiaan Suomessa. Ensinnäkin tarkastelin, onko poliittinen osallistuminen kansalaisaloitteiden allekirjoittamisen kohdalla yhdenvertaistunut sen alkuaikoihin verrattuna. Tarkoituksenani oli erityisesti selvittää, ovatko erot eri allekirjoittajaryhmien välillä kasvaneet vai vähentyneet ja onko osallistuminen aloitteiden allekirjoittamiseen kumuloitunut eli kasaantunut tietyille osallistujaryhmille. Toiseksi tarkastelin suomalaisten näkemyksiä kansalaisaloitteen demokratiavaikutuksista Suomessa. Tavoitteeni oli selvittää, minkä ryhmien mielestä kansalaisaloite on edistänyt demokratiaa ja saada siten selville, onko instituutio onnistunut tavoitteissaan vahvistaa demokratiaa Suomessa kansalaisten mielestä.

Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani ovat osallistuva demokratia ja suoran demokratia. Osallistuvan demokratian teorialle ominaista on kansalaisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen sekä kansalaisten vaikutusvallan kasvattaminen päätöksentekoprosessissa. Suora demokratia taas viittaa kansalaisten suoriin mahdollisuuksiin osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Hyödynsin myös aikaisempaa tutkimusta kansalaisten osallistumisesta kansalaisaloitteiden allekirjoittamiseen Suomessa. Lisäksi käytin tutkimuksessani poliittisen osallistumisen kumuloitumisen teoriaa. Taustoitan myös Suomen valtiollisen kansalaisaloitteen keskeisiä tavoitteita, instituution menettelyä ja sen toimivuutta käytännössä.

Aineistona tutkimuksessani käytin Eduskuntavaalitutkimus 2023-aineistoa ja hyödynsin kvantitatiivista analyysiä. Ristiintaulukoinnin avulla tarkastelin sosiodemografisten ja poliittisen kiinnittymisen muuttujien yhteyttä kansalaisaloitteen allekirjoittamiseen. Logistisen regressioanalyysin avulla selvitin ensiksi allekirjoittamiseen vaikuttavia tekijöitä ja toiseksi tekijöitä, jotka vaikuttavat näkemykseen siitä, että kansalaisaloite on edistänyt demokratiaan tilaa Suomessa.

Tutkielmani keskeisimmät tulokset olivat, että kansalaisaloite on sekä onnistunut että epäonnistunut aktivoimaan passiivisia kansalaisia. Erityisesti nuorten aktiivisuus kansalaisaloitteiden allekirjoittamisessa osoittautui jatkuneen, mikä on instituutiolle suuri onnistuminen. Kuitenkin vastakkaisesti vanhemmille ikäryhmille kansalaisaloitteen allekirjoittaminen on selvästi vaikeaa ja näiden kansalaisten osallistuminen on heikkoa. Yhdenvertaistumisen sijaan erot eri koulutusryhmien välillä ovat kasvaneet jakaen allekirjoittajat aktiivisempiin korkeammin koulutettuihin ja passiivisiin matalammin koulutettuihin. Lisäksi poliittinen kumuloituminen osoittautui olevan vahvaa kansalaisaloitteen kohdalla supistaen sen menestystä poliittisen osallistumisen inkluusion lisäämisessä. Tulokset osoittivat, että vaaleissa äänestävät ovat huomattavasti todennäköisempiä allekirjoittajia kuin kansalaiset, jotka eivät äänestä. Keskeinen tulos oli myös. että suomalaisten näkemykset kansalaisaloitteen demokratiavaikutuksista ovat heikentyneet sen käyttöönoton alkuajoista. Eniten kansalaisaloitteen katsottiin edistävän demokratiaa niissä ryhmissä, jotka allekirjoittavat kansalaisaloitteita paljon. Nuoret, politiikasta kiinnostuneet ja demokratiaan tyytyväiset katsoivat kansalaisaloitteella olleen eniten positiivisia vaikutuksia demokratiaan Suomessa. Tulokset osoittivat, ettei kansalaisaloite ole täysin onnistunut tavoitteessaan aktivoida passiivisia kansalaisia ja vahvistaa demokratiaa, vaan suoran demokratian innovaatioihin sisältyy samanlaisia ongelmia kuin muidenkin poliittisen osallistumisen muotojen kohdalla.