Ympäristövastuun merkityksiä: Diskurssianalyysi vastuullisuusraportoinnista 2000–2020

Abstract

Ympäristövastuun merkitys yritysvastuun kokonaisuudessa on keskeinen, sillä monet yritysvastuun haasteet liittyvät ympäristöön. Yrityksiin kohdistuvat odotukset ympäristöhaasteiden ratkomisessa ovat kasvaneet, mikä on lisännyt vastuullisuusraportoinnin merkitystä yritysten keinona osoittaa sitoutumistaan ympäristövastuuseen. Vastuullisuusraportoinnissa yritykset kuitenkin toimivat samalla ympäristövastuun merkityksellistäjinä ja määrittävät kielenkäyttönsä kautta, mitä ympäristövastuulla tarkoitetaan. Ympäristövastuun diskurssien tutkiminen on tärkeää, sillä ne vaikuttavat siihen, millainen ympäristövastuu nähdään hyväksyttävänä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia merkityksiä yritys rakentaa ympäristövastuulle vastuullisuusraportoinnissa. Samalla selvitettiin, miten ympäristövastuun diskurssit ovat kehittyneet kahden vuosikymmenen aikana. Tutkielmassa hyödynnettiin diskurssianalyysiä vastauksena tunnistettuun tarpeeseen lisätä ymmärrystä ympäristövastuun merkitysten diskursiivisesta rakentumisesta. Tutkimusaineistona toimi suomalaisyrityksen vuosien 2000–2020 vastuullisuusraportit, mikä mahdollisti ilmiön pitkittäisen tarkastelun. Tutkimuksessa tunnistettiin neljä erilaista ympäristövastuun diskurssia, jotka olivat rationaalinen, transformatiivinen, yhteiskunnallinen ja moraalinen diskurssi. Rationaalisessa diskurssissa ympäristövastuun merkitykset olivat taloudellisia ja perustuivat määrällisesti mitattaviin tai todennettaviin ilmiöihin. Transformatiivisessa diskurssissa ympäristövastuun merkitykset nähtiin muutosvoimaisina liiketoiminnan mahdollisuuksina, kun taas yhteiskunnallisessa diskurssissa ympäristövastuun merkitykset nähtiin pyrkimyksenä yhteiskunnalliseen hyvään. Moraalinen diskurssi puolestaan rakensi ympäristövastuulle inhimillisiä ja tunnetasolle sidottuja merkityksiä. Ajallisessa tarkastelussa havaittiin, että ympäristövastuun merkitykset rakentuivat yhä vahvemmin diskurssien keskinäiseen merkityksenantoon. Tutkimuksen havainnot ympäristövastuun diskursseista ilmentävät sen moniulotteista luonnetta. Ympäristövastuun merkitykset muuttuivat ajan kuluessa yhä monitulkintaisemmiksi, eikä mikään yksittäinen diskurssi yksinään riitä kuvaamaan ympäristövastuun moniulotteista luonnetta. Tutkimuksen tulokset tarjoavat merkittävän panoksen ympäristövastuun diskurssitutkimukseen, jota on aiemmin lähestytty pääasiassa yritysvastuun käsitteen kautta. Samalla tutkimus tekee näkyväksi kielen merkityksen todellisuuden rakentajana ja lisää ymmärrystä siitä, miten erilaisia merkityksiä ympäristövastuulle voidaan rakentaa kielenkäytön kautta. Tutkimustulokset täydentävät aiempia havaintoja siitä, että ympäristövastuuta jäsennetään perinteisesti taloudellista näkökulmasta. Samalla tutkimuksen havainnot diskurssien keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja jäsentymisestä tarjoavat kuitenkin moniulotteisemman tulkintakehyksen, jonka merkitys korostuu yritysten taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen suorituskyvyn keskinäisen riippuvuuden kannalta.